tiistai 20. maaliskuuta 2012

Maraton

Alkuun sanottakoon, että eilen illalla ulos lähteminen oli paras päätös ikinä. Koko päivän ahertamisen ja kiukuttelun jälkeen tuntui etten saanut edes henkeä. Bussipysäkillä seistessä vihdoin pystyin hengittämään oikein syvään ja tuntui, että kyllä se elämä vielä iloksi muuttuu. Lähdin Sigridin ja Lisan kanssa lasilliselle, mutta myös Domenico liittyi seuraamme. Tarkoituksena oli mennä netistä ennalta katseltuun paikkaan, mutta paikanpäällä kävi ilmi, ettei se ole enää ollut toiminnassa vähään aikaan. Eipä hätä ollut tämän näköinen, vaan kurvattiin sitten apertiivolle johonkin sattumalta lähistöltä löytyneeseen paikkaan, ja kävi ilmi, että siellä oli  parhaat drinkit ikinä. Metsämarjamojito, me näemme vielä!

Mutta eihän minun ollut tarkoitus tulla höpisemään apertiivoista tai drinkeistä vaan sunnuntaina Roomassa juostusta maratonista. (Googlettamalla kävi ilmi, että sitä ei kirjoiteta suomeksi maratooni, krhm..) Yksi kämppiksistäni, Henrik, oli nimittäin siellä juoksemassa ja me tytöthän lähdettiin tietenkin cheerleadereiksi. Pahviroskiksesta löytyneen KONEen pahvilaatikon ja mustekynien avulla saatiin kasaan erittäin upea kylttikin!

DSCN0555

Oltiin vähän pettyneitä kannustamassa olleiden ihmisten määrään, ja siihen miten vähän ne katsomassa olleet oikeasti kannustivat. Me koitettiin ottaa vahinkoa takaisin ja kanustaa kaikkia muitakin niin paljon kuin kurkuista lähti. Ja ilmeisesti riittävän hölmöille näytettiin, sillä joku kamera kaulassa kulkenut turistin näköinen mies kysyi, että voiko hän ottaa meistä kuvan! Tokihan me poseerattiin!

Henrik oli tyytyväinen aikaansa, ja ennen kaikkea siihen että voitti kevyesti muut juoksemassa olleet LUISSin vaihtarit. Tärkeintä ei ole voitto, vaan rökälevoitto.

Tänään vielä aherran hetken opiskeluiden parissa ja sen jälkeen lähdetään baariin katsomaan Juventus - AC Milan peliä. Täytynee katsoa tarkasti, ettei päälle eksy mitään punaista. Ollaan nimittäin Juventus fanien kavereita, ja heidän vaimoaan ei sovi pettää edes vitsillä!
EDIT: Olinkin vanha ja raihnanen ja jäin kotiin!

6 kommenttia:

  1. Tuntuu niin hassulta kuulla sun puhuvan drinksuista yms., mutta metsämarjathan on ennestään tuttuja! Hyvä että kannustitte maratonilla; niin hän me aina on tehty mm. muinoin poikien lätkäpeleissä. Hauskanpito sallittu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuntuu hassulta puhua. Yleensä jos mennään lasilliselle niin oon kyllä edelleen limulinjalla, mutta tuntuu hassulle myös sanoa että lähden limsalle ja muut viinille! :D

      Ja kannustaminenhan on mulla suorastaan verissä :)

      Poista
  2. Onpa se Henrik kova kaveri kun juoksi maratoonin ja ei tainnut olla ensimmäinen kerta. Aikakin oli ihan hyvä jos oikein ymmärsin toisaalta oli sillä myös hyvät kannustusjoukot. Sano Henkalle onnittelut hyvästä juoksusta myös minulta ja että aikaa on hyvä parantaa sillä että treenaa vain kovempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerroin onnittelut ja kiitokset tuli takaisin! :)

      Poista
  3. Hienoa että otitte homman haltuun ja kannustitte juoksijoita!! Itsekin maratonin juosseena tiedän, että siitä saa kyllä hyvin lisä voimaa :) Hassua, että siellä ihmiset oli noin vaisuja, kun Berliinissä ihmisiä oli koko reitin ajan vierivieressä kannustamassa, monet olivat varustautuneet juuri kyltein ja oman maan lippujen kanssa ja lisäksi oli monia kymmeniä bändejä reitin varrella soittamassa. Siellä oli kyllä hienoa juosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Semmosta tarinaa mää olin sieltä kuullukkin, niin sillä oltiin ihan pettyneitä ja ihmeissämme. Mutta annettiin sitten parasta mihin me pystyttiin :D

      Poista