Ikävä

SIIRAPPIVAROITUS! Jos et kestä hempeilyä, jätä lukematta!

Välillä iskee koti-ikävä aina enemmän kuin toisina hetkinä. Sigridin poikaystävä oli käymässä, lähti tänään ja tänään tuli Henrikin tyttöystävä käymään. Minä pääsen näkemään omaa murua vasta monen kuukauden päästä, joten tänään oli poikkeuksellisen kova ikävä omaan kotiin, omlle kainalopaikalle. Ikävään ei auta muu kuin vanhoille valokuville hymyileminen. Niin ja tietenkin tämän Rooman reissun The Rakkauslaulu: Kaija Koon Seuraavassa elämässä.

"Kerroin että olet kaunista katseltavaa
Aloit jatkaa
Horisontista voisin talon ostaa
Kerroin että mukaasi silloin tuun
Kun auringon ja kuun
Vahtivuoro vaihtuu
Ja valo hämäräksi se torpedoituu


Me luemme merkkejä yötaivaan
Ja jäämme vangeiksi ukonilmaan
Ei meillä ole kiirettä korjaamaan
Taivaankannen pistorasiaa


Ei tämä riitä, ei se tähän jää
Sun seuraavaan elämään
Aion myös löytää
En siitä suostuisi häviämään
Aioin löytää tieni sinun uuteen elämään


Kerroin että sisälläni liikkuu jää
Sanoit älä pelkää
Ilman siipiä täällä voi lentää
Mikä minun sieluni ovet sulkee
Sanoit ei se pahaa tee
Jos rakkauden aallot lämpimät lävitsesi virtailee


Jos on elämää seuraavaa
Miten jatkoilla voisin sinut tunnistaa
Sanoit että sen voisi varmistaa
Laita neilikoita rintaan


Ei tämä riitä...


Sitä saa mitä haluaa
Se kuuluu suunnitelmaan
Tai sattuman kauppaan
Jos et jää, sydäntäni kylmää
Kun on uusi kierros istun taas sinun pöytään


Ei tämä riitä...


Sitä saa mitä haluaa..."

Date night!

Kuten vähän jo kirjoittelinkin niin lauantai-iltana oli luvassa viimeiset oikein kunnon treffit ennen lähtöä. Olin hellävaraisesti pyytänyt Jonia järjestämään mulle treffit (ilman ennakkovaroitusta: "Joko sää oot suunnitellu mulle yllätystreffit?") sen kunniaksi, että saatiin varattua ennen mun lähtöä yksi yhteinen ilta, niin ettei kummallakaan ollut menoja - myöskään aikaisin sunnuntaiaamuna. Joni oli päivän töissä ja minä vietin kotona aikaa tunnin jos toisenkin.

No, joskus puolen viiden jälkeen ne treffit sitten saatiin käyntiin kotona kokkaillun kanasalaattilounaan merkeissä. Pienen kandi-koulu-maanantain-tentti-italiaan-lähtö-kun-en-tiiä-ees-minne-meen -hermoromahduksen jälkeen päästiin vihdoin ja viimein ulos täältä kämpästä. Nokat käännettiin kohti pohjoista, kun lähdettiin testaamaan sitä kuuluisaa pohjoismaiden pisintä vesiliukumäkeä Peurungan kylpylään. Uiskentelu ja saunominen oli ihanaa ja sanonpa vaan, että se vesiliukumäki oli hurja! Mun ensimmäisen laskun jälkeen Jonin kommentti olikin, että "Kivasti kuului se sun kiljunta tänne allasalueelle!" - hups!

Sitten hurautettiin kotiin, laittauduttiin enemmän tai vähemmän kauniiksi ja käytiin syömässä napamme täyteen hyvää ruokaa ravintolassa. Kotona odotti vielä herkkuja ja tarkoituksena oli katsoa myös Grease, mutta kello oli jo pitkästi yli puolen yön kun tultiin kotiin, joten eihän me jaksettu elokuvaa katsoa eikä herkkuja syödä. Sen sijaan höpötettiin hetki sohvalla peiton alla, kierrepilleillä limpparia juoden ja kun silmät ei meinanneet enää pysyä auki niin suunnattiin nukkumaan!

Tänä aamuna olin aikonut nukkua pitkään, mutta kymmeneltä iski niin kova koulu-stressi, että oli pakko nousta opiskelemaan. Joni lähti käymään salilla ja tulikin kohta kotiin kukkapuskan kanssa! Kyllä eilisten treffien ja tämänaamuisten kukkien (ja aamupalasipsien!) voimalla jaksoi käyttää sunnuntaista 8 tuntia opiskeluun. Kirjat ja tiedostot lykkäsin kiinni tasan 22.02! Sen verran malttoi pitää taukoa, että käytiin Vihtavuoressa syömässä ja äitin parturinpenkissä. Pikaisesti laitoin myös kynteni, mutta arvaattekin varmaan, että matkalaukku se odottelee edelleen kellarissa? Kuinka saamaton voi ihminen olla...