10 things I love about Rome

Huh huh! Kellonympärys vierähti huvipuistossa, joten en tosiaan ehtinyt tätä aiemmin julkaisemaan.. Nyt ollaan niin poikki, että käydään unille, jotta jaksetaan aamulla herätä pakkaamaan ja istutaan sitten jo klo 9 junassa matkalla kohti uusia haasteita. Eli Milanoa!

olen muutrn kirkoittanut tän tekstin jo Roomassa, siksi teksti on muodossa "täällä". Esipuheet sikseen ja itse asiaan:

Tämän tekstin otsakkeesta mulle tulee mieleen rakas ystäväni Alma. Otsikko on nimittäin inspiroitunut sen nimisestä elokuvasta, kuin 10 things I hate about you, josta minulle tulee aina Alma mieleen.. ei tosin siksi, että Almaa vihaisin! Tarkoituksena ei kuitenkaan ollut turinoida kavereideni leffamausta, vaan laittaa vähän listalle hassuja asioita, joita rakastan tässä paikassa. Kohdat 1-5 ihan oikeasti, kohdat 6-10 vähän enemmän kieli poskella. Tästä lähtee!

1. Täällä on niiiiin kaunista. Niin kaunista. Sanoinko vielä, että kaunista? Ihan oikeasti, en tiedä onko täällä mitään mikä ei ole kaunista. Ihmiset, kasvit, rauniot, kirkot ja kaikki muut rakennukset, katot, suihkulähteet, puistot, gelateriat, sillat. Ihan oikeasti. Täällä on niin kaunista, että meinaan välillä kuolla kauneusyliannostukseen. Tää paikka on kun tehty mulle, joka rakasta krumeluuria!

2. Supplì. Ah tuo ihana uppopaistettu riisipallo. Ja senhän pitää tietenkin olla al telefono eli (Joni toivoi että lisään tähän selkeyden vuoksi sanan "venyvää") mozzarellaa sisällä - mahdollisimman paljon! Tässä linkki minut joka tilanteessa pelastavalle sivustolle eli Youtubeen, jotta voidaan kaikki nauttia näistä, missä asustimmekin. Aion ihan oikeasti testata noiden tekemistä heti, kun pääsen kotiin.

3. No kaikki muukin ruoka. Pitsa, pasta, jätski. Ja se, että se on niin halpaa. Oi ulkonasyömisen ihana helppous ja tunnelmallisuus italialaisissa pikku ravintoloissa.

4. Ihmiset. Täällä ihmiset voi olla töykeitä, mutta myös niin avuliaita ja ystävällisiä (italialainen ystäväni Eugenio sanoi, että se johtuu vaan siitä, että ne ovat oikeasti töykeitä, mutta tarvittaessa hyviä teeskentelemään). Jos kysyt yhdeltä ihmiseltä neuvoa, kolme muutakin on sinua auttamassa. Minulla on ystävinä niin kohteliaita ja ihania italialaisia. Lisäksi tänne kaupunkiin, tai ainakin Luissin yliopistoon, on valikoituneet ehkä maailman ihanimmat vaihtarit. Pusi pusi kaikille. (Ai niin, eihän ne tätä ymmärrä, paitsi Elisa!)

5. Täällä voi tuntea elävänsä elokuvassa, musikaalissa tai jossain muussa unessa tai unelmassa! Täällä voit tulla iltapäivällä kotiin luennolta, avata ikkunan ja hetken päästä huomata, että meininki kotisi ulkopuolella on tällainen (katso video)! Kuinka siistiä! Sono un italiano, un italiano vero..

6. Tämä nyt on jo suorastaan oletusarvo, mutta kyllä täällä saa tuntea itsensä niin kauniiksi. On se vaan niin mahtavaa, kun minua puhuteltaessa useinmiten käytetty nimitys on bella. Oikeastaan kohta tämä alkaa kääntyä niin päin, että luulen, että minussa on joku vialla jos joku ei nimittele kauniiksi..!

7. Täällä tuntee itsensä hius-guruksi. En enää ole pysynyt edes laskuissa mukana, kuinka monta tyttöä on tullut kysymään minulta, miten ihmeessä ranskalainen letti tehdään! Tässä yhtenäkin päivänä ennen luennon alkua kaksi italialaista tyttöä lähestyi minua sanoen: me ollaan aina ihailtu noita, niin voisitko mitenkään näyttää, että miten semmoinen tehdään? No siinä sitten ennen luennon alkua tempaisin parit ranskikset ihan tuiki tuntematomille tytöille! Kyllä mää vaan osaan!

(Kaiken varalta: kuvan kampaus ei ole ranskanletti!)

8. Täällä tuntee itsensä maantietoneroksi, jopa meikäläisen maantiedolla! On mahtavaa tuntea itsenä älykkääksi kun tämän kaltaisia keskusteluja on käynyt jo useammankin:

Suomalainen: "Olen Skandinaviasta.."

Italialainen: "Aaa, Itävallastako?"

Suomalainen: "No ei ihan..."

tai

Suomalainen: "Olen Skandinaviasta.."

Italialainen: "Aaa, Ranskasta!"

Suomalainen: "No ei ihan..."

9. Vaikkei urheilua tulekaan täällä juuri harrastettua, pysyvät täällä ainakin reisilihakset kunnossa: julkiset vessat ovat nääs niin kuvottavia, ettei missään voi haaveillakkaan pöntölle istumisesta - kyllä siinä könkkiessä saa reidet hyvää treeniä!

10. Kun Roomassa matkustaa julkisilla liikennevälineillä, oppii siihen, ettei ole mihinkään kiire. Ja ettei kaikki ole aina niin justiinsa. Välillä kuskia vaan ei huvita pysähtyä. Tai tulla ollenkaan. Ja välillä nyt vaan eksyy ja ajaa kyytiläisensä kolmen kilometrin päästä siitä pysäkistä, minne ne halusivat jäädä.. "Vähän ajoin harhaan, mutta kohta suuntaan sinne minne halusit jäädä.. [15 minuuttia myöhemmin] .. ohhoh, huomasin justiin, että enhän mää enää sinne päin suuntaakkaan, joten teidän varmaan kannattaa jäädä kyydistä tässä..." ATAC, tulet säilymään sydämessäni ja muistoissani ikuisesti. Tai ainakin sait jopa VR:n näyttämään hyvälle!

Hmm.. olisi ehkä pitänyt laittaa kymppi-kohdan kuvitukseksi kuvia siitä bussikolarista missä olin..?