Se surullisen kuuluisa pakkaaminen...

Hyvät vai huonot uutiset ensin? Hyvät tietenkin: matkalaukku on haettu kellarista! Siihen ne iloiset uutiset sitten taisikin loppua... pakkaaminen nimittäin ei ole kivaa! Kehuskelin Jonille, että on varmaan järkevintä tehdä niin, että valitsen ensin kaiken minkä haluaisin ottaa mukaan, ja sitten vähennän siitä ne vähemmän kivat pois - ja tadaa matkalaukku on pakattu. No, eihän se ihan niin helppoa ollutkaan. Niitä karsintakierroksia tarvittiin ensin kaksi, ennenkä viitsin alkaa edes pakkaamaan. Kun puolet näistä vaatteista oli pakattu, oli laukku täynnä ja painoa 23 kiloa, kröhöm.

Eihän siinä sitten auttanut kun karsia, ja karsia ja karsia vielä yksi kierros. Nyt laukku painaa 20,5 kiloa eikä siellä ole vielä kaikkea mitä haluaisin ottaa mukaan (ruisleipää, värikkäitä turkinpippureita ja joku tuliainen vuokraemännälle). Eli arvatkaas mitä edessä on vielä? Jep, karsimista... Onpahan ainakin hyvä tekosyy shoppailla paljon, kun eihän mulla ole mitään vaatteita eikä kenkiä mukana! Lisäkiloista saa tunnetusti maksaa ihan sievoisia summia, joten sekään vaihtoehto ei varsinaisesti houkuttele.

(Onpas hyvä, että kävin nappaamassa kuvan tosta edellisen karsinnän myötä syntyneestä kasasta - huomasin nimittäin, että Jonihan on heittänyt sinne sekaan ne vaatteet, jotka aioin laittaa matkalle päälle!)

Salapoliisityöllä sain muuten selville vähän mun tulevista kämppiksistä. Tulen asumaan samassa huoneessa tanskalaisen Sigridin kanssa. Tämä kertoi kuulleensa, että samassa asunnossa tulee asumaan myös hollantilainen ja tanskalainen poika - aika mielenkiintoista! Panikoin sähköpostissa Sikelle (Joni keksi jo lempinimen!), että en ollut vielä aloittanut pakkaamista. No, ei se Sikelläkään ollut kovin putkeen mennyt. Kuulemma hänen rinkkansa oli lähtiessä ollut myös ylipainoinen. Sitten paniikissa, kiireessä, lähtöselvitystiskillä tehdyn karsinnan jälkeen oli käynyt Italiassa ilmi, että puolen vuoden reissua varten mukana on paitoja tasan kaksi!

Ei tässä auta muu kuin palata pakkaamaan - tai oikeastaan purkamaan kaikki ylimääräinen pois. Enää kaksi yötä Suomessa! Tänään on alkanut jännittämään niin, että tuntuu että tärisen kokoajan. Ja vähän oon tänään jo vollottanutkin, ihan vähän vaan.

Date night!

Kuten vähän jo kirjoittelinkin niin lauantai-iltana oli luvassa viimeiset oikein kunnon treffit ennen lähtöä. Olin hellävaraisesti pyytänyt Jonia järjestämään mulle treffit (ilman ennakkovaroitusta: "Joko sää oot suunnitellu mulle yllätystreffit?") sen kunniaksi, että saatiin varattua ennen mun lähtöä yksi yhteinen ilta, niin ettei kummallakaan ollut menoja - myöskään aikaisin sunnuntaiaamuna. Joni oli päivän töissä ja minä vietin kotona aikaa tunnin jos toisenkin.

No, joskus puolen viiden jälkeen ne treffit sitten saatiin käyntiin kotona kokkaillun kanasalaattilounaan merkeissä. Pienen kandi-koulu-maanantain-tentti-italiaan-lähtö-kun-en-tiiä-ees-minne-meen -hermoromahduksen jälkeen päästiin vihdoin ja viimein ulos täältä kämpästä. Nokat käännettiin kohti pohjoista, kun lähdettiin testaamaan sitä kuuluisaa pohjoismaiden pisintä vesiliukumäkeä Peurungan kylpylään. Uiskentelu ja saunominen oli ihanaa ja sanonpa vaan, että se vesiliukumäki oli hurja! Mun ensimmäisen laskun jälkeen Jonin kommentti olikin, että "Kivasti kuului se sun kiljunta tänne allasalueelle!" - hups!

Sitten hurautettiin kotiin, laittauduttiin enemmän tai vähemmän kauniiksi ja käytiin syömässä napamme täyteen hyvää ruokaa ravintolassa. Kotona odotti vielä herkkuja ja tarkoituksena oli katsoa myös Grease, mutta kello oli jo pitkästi yli puolen yön kun tultiin kotiin, joten eihän me jaksettu elokuvaa katsoa eikä herkkuja syödä. Sen sijaan höpötettiin hetki sohvalla peiton alla, kierrepilleillä limpparia juoden ja kun silmät ei meinanneet enää pysyä auki niin suunnattiin nukkumaan!

Tänä aamuna olin aikonut nukkua pitkään, mutta kymmeneltä iski niin kova koulu-stressi, että oli pakko nousta opiskelemaan. Joni lähti käymään salilla ja tulikin kohta kotiin kukkapuskan kanssa! Kyllä eilisten treffien ja tämänaamuisten kukkien (ja aamupalasipsien!) voimalla jaksoi käyttää sunnuntaista 8 tuntia opiskeluun. Kirjat ja tiedostot lykkäsin kiinni tasan 22.02! Sen verran malttoi pitää taukoa, että käytiin Vihtavuoressa syömässä ja äitin parturinpenkissä. Pikaisesti laitoin myös kynteni, mutta arvaattekin varmaan, että matkalaukku se odottelee edelleen kellarissa? Kuinka saamaton voi ihminen olla...

Vapaus!

Noniin, nyt on sitten viimeinen työpäivä burgereiden parissa hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Eilen jo Facebookissa hehkutinkin, että nyt lakkaan kynnet ihan vaan koska voin! Aika nysäthän nämä kynnet vielä on, mutta nyt voinkin sitten alkaa vapaasti taas kasvattaa, ihanaa!

Vaikka työt on ohi ei silti voi varsinaisesti sanoa, että ei enää olisi mitään tekemistä. Opiskeluhommia riittää kyllä niin paljon kuin tehdä ehtii, ja ihan viimeisille Suomi-päiville asti. On ollut erityisen fiksua jättää kaksi tenttiä vielä ensi viikolle, eikö vaan? Lisäksi proseminaarityön palautuspäivä on maanantaina ja aineisto on saatu kasaan vasta eilen, kröhöm. Viikonloppu sujuukin siis prosemmaa kirjoitellessa ja muutamia kirjoja lueskellessa. Onneksi ihanat prosemmaryhmäni tytöt lupasivat että lauantai-iltana saan pitää pienen tauon - pääsen nimittäin treffeille, jee! Treffi-iltaa lukuunottamatta  viikonloppu kuluukin sitten tällaisissa merkeissä.

Ps. Ehkä otan myös pienen tauon ja lakkaan kynnet uudelleen!
Pps. Ehkä otan myös pienen tauon ja haen vihdoin sen matkalaukun kellarista?

Läksiäispippalot

Lähtö se lähenee niin nopeasti ettei sitä voi oikein todeksi uskoakaan! 12 yötä enää Suomessa! Ihan oikeasti! Alunperin suunnitelmissani oli että olisin ensi viikonlopulle järjestänyt vähän suuremmallekin porukalle läksiäispippalot, mutta nyt tässä kyllä kävi niin, että ensi viikonlopun olen tiiviisti naimisissa ihanaisen kandidaatin tutkielmamme kanssa. No, lauantai-illalla on kyllä luvassa onneksi myös treffit Jonin kanssa, jee! Täytyy vissiin sitten pitää ne isommat pippalot kotiinpaluun kunniaksi, eikös vaan?

Etten nyt ihan vaan pääsisi livahtamaan sinne Italiaan niin järjestettiin me sentään läksiäis-mökkeily-viikonloppu noiden tyttökavereiden kanssa, joiden kanssa ollaan oltu parhaita kaveruksia käytännössä ikiajat. Nyt kävi vielä niin harvinaisesti, että ensimmäistä kertaa tämä kauhunelikko oli saanut yhtäaikaisesti saalistettua itselleen miehet! Eli siis suomeksi ensimmäistä kertaa meidän neljän tyttöporukalla oli kaikkien poikaystävät samaan aikaan saman katon alla. Aika historiallista.

Tulihan sieltä viikonlopun varrelta myös muutamia valokuvia räpsittyä, mutta kaikki, jotka allekirjoittaneen tuntevat osaavat myös varmaan aavistaa, että eihän niistä valtaosa mitään kovin julkaisukelpoisia ole.. Viikonloppu sen sijaan oli kaikkiaan ihan kelpoisa, mitä nyt hajosi ovenkahva, parit lukkoa ja me jopa onnistuttiin jäädyttämään putket lähdettyämme. Mitäs pienistä, kun ei ne pienetkään meistä! Viikonloppu piti sisällään hyvää seuraa ja paljon herkkuja (Alppi väitti että aina me yliarvioidaan herkkujen määrä, mutta kyllä ne kaikki kuusi sipsipussia vaan tuli tyhjennettyä!), yhden karvalakin, halkojen kantamista, halkoliiterissä selälleen lentelemistä ja -30 asteen pakkasia. Tarttuihan sieltä mukaan yksi lentävä lausekin, mutta koska olen kiltti tyttö enkä käytä kirosanoja, niin en voi valitettavasti sitä toistaa!

Pakko kyllä vielä sanoa vahingoniloisena, että jäätävän kylmän viikonlopun jälkeen ainoa auto, joka ei meinannut lähteä käyntiin, oli se hiano Audi! Että niin! Kyllä meidän vanha kunnon Corolla ja Alpin Seatti (kavereiden kesken Siitin) starttasivat ilman mitään ongelmia.

No, sen pidemmittä puheitta muutamia kuvia katselemaan!

Semmoista tällä kertaa. Joskohan sitä kohta aloittaisi sen pakkaamisen, minkä kovasti vannoin aloittavani viime viikolla!