Se surullisen kuuluisa pakkaaminen...

Hyvät vai huonot uutiset ensin? Hyvät tietenkin: matkalaukku on haettu kellarista! Siihen ne iloiset uutiset sitten taisikin loppua... pakkaaminen nimittäin ei ole kivaa! Kehuskelin Jonille, että on varmaan järkevintä tehdä niin, että valitsen ensin kaiken minkä haluaisin ottaa mukaan, ja sitten vähennän siitä ne vähemmän kivat pois - ja tadaa matkalaukku on pakattu. No, eihän se ihan niin helppoa ollutkaan. Niitä karsintakierroksia tarvittiin ensin kaksi, ennenkä viitsin alkaa edes pakkaamaan. Kun puolet näistä vaatteista oli pakattu, oli laukku täynnä ja painoa 23 kiloa, kröhöm.

Eihän siinä sitten auttanut kun karsia, ja karsia ja karsia vielä yksi kierros. Nyt laukku painaa 20,5 kiloa eikä siellä ole vielä kaikkea mitä haluaisin ottaa mukaan (ruisleipää, värikkäitä turkinpippureita ja joku tuliainen vuokraemännälle). Eli arvatkaas mitä edessä on vielä? Jep, karsimista... Onpahan ainakin hyvä tekosyy shoppailla paljon, kun eihän mulla ole mitään vaatteita eikä kenkiä mukana! Lisäkiloista saa tunnetusti maksaa ihan sievoisia summia, joten sekään vaihtoehto ei varsinaisesti houkuttele.

(Onpas hyvä, että kävin nappaamassa kuvan tosta edellisen karsinnän myötä syntyneestä kasasta - huomasin nimittäin, että Jonihan on heittänyt sinne sekaan ne vaatteet, jotka aioin laittaa matkalle päälle!)

Salapoliisityöllä sain muuten selville vähän mun tulevista kämppiksistä. Tulen asumaan samassa huoneessa tanskalaisen Sigridin kanssa. Tämä kertoi kuulleensa, että samassa asunnossa tulee asumaan myös hollantilainen ja tanskalainen poika - aika mielenkiintoista! Panikoin sähköpostissa Sikelle (Joni keksi jo lempinimen!), että en ollut vielä aloittanut pakkaamista. No, ei se Sikelläkään ollut kovin putkeen mennyt. Kuulemma hänen rinkkansa oli lähtiessä ollut myös ylipainoinen. Sitten paniikissa, kiireessä, lähtöselvitystiskillä tehdyn karsinnan jälkeen oli käynyt Italiassa ilmi, että puolen vuoden reissua varten mukana on paitoja tasan kaksi!

Ei tässä auta muu kuin palata pakkaamaan - tai oikeastaan purkamaan kaikki ylimääräinen pois. Enää kaksi yötä Suomessa! Tänään on alkanut jännittämään niin, että tuntuu että tärisen kokoajan. Ja vähän oon tänään jo vollottanutkin, ihan vähän vaan.