Matka Roomaan

Roomassa ollaan ja yhtenä kappaleena! Matka alkoi sunnuntai aamuna puoli kuuden herätyksellä. Onneksi oltiin Jonin kanssa menty Cumulus Hotel Airporttin yöksi, niin voitiin tosiaan herätä niinkin myöhään, sen sijaan, että oltaisiin ajettu yötä myöten kohti Helsinkiä. Hotellissa pääsi aamupalallekkin, mutta jännitti niin paljon, etten saanut alas muuta kuin puoli kupillista teetä ja kaksi pientä haukkua leipää.

Lentokentällä ei ollut yhtään jonoa lähtöselvitykseen, joten meille jäi paljon aikaa istuskella kahvilassa ja vähän nyyhkiä. Sitten sanottiin heipat vähän enemmän nyyhkimisen kera ja ei muuta kun koneeseen! Vaikka Helsingissä oli kova lumipyry pääsi kone lähtemään ajoissa. Myös Riikassa vaihto sujui hyvin ja kone lähti ajallaan. Konekin oli ihan turvallinen vaikka lentolipuissa lukenut toisen pätkän koneen malli olikin vähän arveluttava. Yhteensä neljän tunnin lentelyn jälkeen laskeuduin Roomaan, etsin matkalaukun (pinkin hankkiminen helpottaa huomattavasti oman löytämistä!), ostin junalipun, ja köröttelin junalla keskustaan. Juna-asemalla hyppäsin taksiin joka (sen jälkeen kun taksikuskit olivat tapelleet riittävästi siitä kenen kyytiin menisin, ja saaneet tavarani kolmanteen taksiin) toi minut tänne kämpälle. Muutamien mutkien jälkeen pääsin kotiutumaan, ihan mukavaan tosin melko vanhaan asuntoon.

Eilisilta meni aika väsyneissä merkeissä, mutta tänään kämppikseni (jotka ovat jo aiemminkin Roomassa käyneet!) näyttivät minulle vähän paikkoja Lähdettin käppäilemään hoitaaksemme muutamia asioita ja päädyttiin sitten käymään myös Espanjalaisilla portailla, Trevin suihkulähteellä, Piazza Venezialla ja Colosseumilla. Kameraa en tietenkään älynnyt ottaa mukaan, mutta eiköhän siellä tule vierailtua toisenkin kerran joten palataan siinä suhteessa asiaan!

Tänä aamuna olo oli vielä aika epätodellinen, ei tuntunut yhtään sille, että minähän olen Roomassa. Kai se johtui siitä, ettei ollut vielä nähnyt muuta kuin taksin ja kämpän sisukset. Tänään sen sijaan tuli kyllä aika monta sellaista hetkeä, että joutui ihan muistuttamaan itseään että hengitä - niin mahtavaa, isoa, upeaa, historiallista ja kaunista täällä kaupungissa on! Kaikki on vaan niin kertakaikkisen upeaa! Ja siitä huolimatta ilmapiiri on todella kotoisa ja tuntee kuuluvansa tänne.

Rehellisyyden nimissä myönnettäköön myös, että jalkani eivät ole koskaan olleet niin pahasti rakoilla, kuin mitä ne nyt ovat! Äskön tuli Skypeteltyä äitille ja iskälle, ja sitten Jonille myös, joten nyt täytyy lähteä valmistautumaan iltaan - luvassa on ainakin ruokaa ja muiden vaihtareiden tapaamista. Mukava ilta siis luvassa, ainakin jos näillä jaloilla pystyy vielä poistumaan tästä kämpästä...