Tilastotiedettä ja tiramisua

Huhheijjaa sanon minä! Ehtiipä (ja jaksaapa) sitä vihdoin taas tännekin tulla kirjoittelemaan. Koko Italiassa olo ajastani, viime viikko oli kyllä ehdottomasti kiireisin kouluhommien saralla. Kandin loppurutistusta tuli kirjoiteltua ja muokkailtua ihan itkuun asti. Lisäksi tiedossa oli maanantai-aamuna siintänyt tilastotieteen tentti täällä Roomassa. Melkein koko lauantai- ja sunnuntaipäivät kuluivat nenu kiinni tuhatsivuisessa järkäleessä nimeltään Statistics for Business and Economics. Onneksi tämä oli vasta osatentti, joten ei tarvinnut sitä kirjaa ihan kokonaan opetella.

Kaikilla vaihtarikavereillakin on ollut hermot kireällä näihin osatentteihin lukemisen kanssa. Ne kaikki järjestetään tällä viikolla tai ensi viikon alussa. En kyllä saisi hirveästi ruikuttaa kun ei minun urakkaan kuulunut muuta kuin tuo yksi tentti. Parhaimmillaan pahimmillaan joillakin on jopa neljä tenttiä. No, joka tapauksesa kaikkia tuntui vähän kiristävän tuo tenttiin lukeminen, ja tottahan se on, että ei yhteen putkeen voi määräänsä enempää keskittyä. Siksi sunnuntaina päätettiin muutaman tytön kanssa ottaa opiskeluista pieni luova tauko, ja käydä keräämässä voimia paikassa, jossa pitäisi olla Rooman parasta tiramisua.

Pasticceria Pompi, ihan Re di Roman metroaseman vieressä, oli tupaten täynnä sateisena sunnuntaina. Ei jouduttu kuitenkaan jonottamaan pöytää kuin kymmenisen minuuttia. Odotukset korkealla sitten pöytään ja tilaamaan. Koska itse en kuitenkaan ole suurin sen perinteisen tiramisun fani, päätinkin ottaa mansikka-tiramisua - kermavaahdolla tietenkin.

Se oli niiiiiiiin hyvää! Ihan oikeasti! Ei se maku kyllä tiramisua muistuttanut pätkääkään. Se maistui sille, mille suomalainen mansikkakakku maistuu parhaimmillaan. Nam, nam ja vielä kerran nam. Neljän hengen porukasta kaksi otti perinteistä, ja kaksi mansikkaista tiramisua, joten onneksi kaikki pääsivät vähän maistelemaan molempia. Olihan se perinteinenkin tosi hyvää, mutta jos (ja kun) vierailijoita tuolla käytän, niin aion kyllä jatkossakin ottaa sen mansikkaisen. Nam.

Kyllä muuten jaksoi tuollaisen tauon voimilla tsempata vielä sunnuntai-illan viimeiset tilastotieteen kertaukset ja nyt se tentti onkin sitten jo ohitse. En kyllä ole kovin luottavaisilla mielillä siitä, onko se ohitse hyvällä menestyksellä. No, sen näkee sitten. Ja koska opiskelen porhossa-yksityisessä yliopistossa, voi aina pyytää uutta yritystä, mikäli on tyytymätön arvosanaansa.

Kouluviikko pulkassa

Tällä ahkeralla pikku koululaisella on ensimmäinen kouluviikko pulkassa. Tällä viikolla sai käydä kaikilla luennoilla testaamassa ja huomiseen kello 12 mennessä piti toimittaa opiskelijavaihtoasioita hoitavaan toimistoon virallinen kursseilleilmoittautuminen. Vein sen jo tänään, koska huomenna minulla ei muuta asiaa olisi yliopistolle ollu. Otin kolme kurssia, yhdeensä 24 opintopistettä, suositusten mukaisesti. Jyväskylän yliopistostahan saan lisäksi 10 opintopistettä vaihdossa olemisesta - toisin kuin minkään muun maalaiset vaihtarit! He saavat vain ne opintopisteet, jotka suorittavat. Muilla on ollut myös ongelmia sen suhteen, mitä kursseja kotiyliopisto antaa heidän suorittaa. Minulla kaikki sujui pelottavankin helposti!

Luissilla puitteet ovat kertakaikkisen mahtavat. Yliopisto on jakautunut kolmeen kampukseen: lakikampukseen, hallintokampukseen ja pääkampukseen, jossa valtaosa opiskelijoista (minä mukaan lukien) on. Myös hallintokampus on mielettömän kaunis paikka vanhoine upeine rakennuksineen. Mutta niin on kyllä minunkin kampukseni! Suurin luentosali on vanha valtavan kaunis kirkko. Myös osa muista rakennuksista on vanhoja kirkon osia. Yliopistolta minulla ei valitettavasti ole vielä toistaiseksi kuvia (alla olevat on vaan kaduilta sielä tältä!) Kaikki rakennukset on pidetty todella hyvässä kunnossa ja mm. luentosalien ulkopuolella on digitaalinen näyttö johon päivittyy mikä luento tässä salissa on seuraavaksi, kuka sitä opettaa ja kauanko se kestää. Ala-auloissa on luonnollisesti näyttöjä, joissa näytetään kaikki alkavat luennot!

Me vaihtarit saadaan syödä ruokalassa, mensassa (niinpä, se älykkäiden ihmisten kerho!), kolmen ruokalajin ateria hintaan 3,20. Ateriaan kuuluu siis leipää, ensimmäinen ruokalaji (yleensä saa valita muutamasta eri pastasta), toinen ruokalaji (saa valita parista-kolmesta eri lihasta ja lisukkeeksi saa valita riisiä/perunaa/kasviksia/salaattia), jälkkäristä, hedelmistä ja juomasta (hanasta saa mm. limpparia). Ruokalan lisäksi koululla on oma kahvila, ja vähän erilainen kun Sonaatti! Kahvilan pihassa on auringossa pöytiä (myös aurinkovarjot saatavilla). Pihalla on myös mahdollisuus pelata pöytäfutista tai pingistä ja kaiuttimista soi musiikki ja Radio Luissin omat ohjelmat. Me vaihtarit todettiin, että meidät on heitetty joko johonkin elokuvaan tai Beverly Hills 90210 -sarjaan. Kertakaikkisen mahtavaa!

Tänään täällä oli tosi lämmin päivä, pari kymmentä astetta. Kävelin yliopistolta kotiin ja siihen meni noin 35 minuuttia. Kävelin myös tässä naapurustossa, otin valokuvia kuten kunnon turistin kuuluukin. Koitin metsästää hiustuotteita ja sainkin jotain ostettua. Luonnollisesti vasta sen jälkeen, kun olin kerännyt leukani lattialta, kempparikaupan (naispuolisen!!) myyjän sanottua minulle: "Uuuu, ciao bella!". Kohta taidan lähteä vielä käyskentelemään ulos, eihän näillä keleillä malta sisällä istua! Illalla lähdemme porukalla kurkkimaan miltä näyttää Trasteveren kaupungin osassa.

(Ps. Alma, Milla ja Krista! Yksi noista kuvista on omistettu erityisesti teille, arvaatteko mikä?)

Vapaus!

Noniin, nyt on sitten viimeinen työpäivä burgereiden parissa hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Eilen jo Facebookissa hehkutinkin, että nyt lakkaan kynnet ihan vaan koska voin! Aika nysäthän nämä kynnet vielä on, mutta nyt voinkin sitten alkaa vapaasti taas kasvattaa, ihanaa!

Vaikka työt on ohi ei silti voi varsinaisesti sanoa, että ei enää olisi mitään tekemistä. Opiskeluhommia riittää kyllä niin paljon kuin tehdä ehtii, ja ihan viimeisille Suomi-päiville asti. On ollut erityisen fiksua jättää kaksi tenttiä vielä ensi viikolle, eikö vaan? Lisäksi proseminaarityön palautuspäivä on maanantaina ja aineisto on saatu kasaan vasta eilen, kröhöm. Viikonloppu sujuukin siis prosemmaa kirjoitellessa ja muutamia kirjoja lueskellessa. Onneksi ihanat prosemmaryhmäni tytöt lupasivat että lauantai-iltana saan pitää pienen tauon - pääsen nimittäin treffeille, jee! Treffi-iltaa lukuunottamatta  viikonloppu kuluukin sitten tällaisissa merkeissä.

Ps. Ehkä otan myös pienen tauon ja lakkaan kynnet uudelleen!
Pps. Ehkä otan myös pienen tauon ja haen vihdoin sen matkalaukun kellarista?