torstai 9. elokuuta 2012

Terkkuja lentokentältä!

Iiiiik! Täällä ollaan Milanossa Linaten kentällä ja illalla ennen kasia on jalat taas Suomen kamaralla.. Huiiii...

Laukut painaa 20.3kg ja 20.8kg.. Ei kai ne niistä ylipainomaksua voi ottaa?! Käsimatkaavarat sen sijaan on reilusti muhkremmat, kun mitä Air Baltic sallii.. Mutya mitäs pienistä, kun ei pienetkään meistä.

Otettiin söpö kuvakon meistä, mutta en saa kännyllä sitä liitettyä tähän, harmi. No, eipä tässä muuta, kun palaillaan rajan toisella puolen! Arrivederci!

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Terkkuja Mirabilandiasta!

Nää terkut kirjoittelen kyllä oikeasti Milanosta, mutta kerron maanantain kuulumisia vähäsen. Eilen oltiin päivä ilmeisesti Italian isoimmassa huvipuistossa, Mirabilandiassa. Yläasteella tehdyllä Italian reissulla tuli siellä käytyä, ja paikka hyväksi todettua, joten pakkohan sinne oli palata. Kellonympärys vierähti laitteissa pyörien ja huvipuistotunnelmasta nauttien ja oli niiiiiiin hauskaa. Niiiiiiiiiiiiiin hauskaa. Mää rakastan huvipuistoja!

WP_000273

Mirabilandiassa on pari aikas hurjaa laitetta.. Mm. vähän Särkkiksen tornadoa muistuttava, mutta neljän rivissä menevä Katun, joka on mun lemppari kaikista Mirabilandian laitteista. Se menee yli satasta ja korkein pudotud on 50m naama edellä kohti maata, kunnes se kääntyy isoon pää alaspäin kääntyvään silmukkaan. Ja parhaimmillaan kroppaan vaikuttaa neljän G:n voimat kun se siinä vauhdissa kaartaa. Niin pelotavaa, mutta niin hauskaa!

551941_455492961151011_2049089941_n

Yksi uusi laite, mitä ei silloin edellisellä visiitillä ollut on vuoristorata nimeltä Ispeed. Se on pelottavin vupristorata missä oon ikinä ollut!! Huiii! Siinä istutaan semmoisissa formulan näköisissä vaunuissa, ja kun se lähtee niin se muuten lähtee! Se kiihtyy nollasta sataan 2.2 sekunnissa! Ja kiitää 60 metrin korkeuteen ja laskee sen hullun jyrkästi alas 120km/h! Sen jälkeen se vielä ajaa erilaisia lenkkejä ja pää alaspäin -silmukoita. Ihan älyttömän pelottavaa, mutta taas oi niin hauskaa!

WP_000275

Päivän paras hetki oli kyllä meidän vikasta kyydistä, Ispeedissa ilta kymmenen aikaan. Oli jo ihan pilkko pimeää ja se kiihdytti täysiä taivasta kohden eikä nähnyt mitään muuta kun kirkkaan tähtitaivaan. Sen korkeimman nousun huipulla oli ehkä kahden sekunnin hetki kun näet sen taivaan ja tiiät että kohta se tähtitaivas näkymä muuttuu sun eessä aukeavaks valaistuks huvipuistoks ennenkuin syöksyt kasvot eellä sataa kahtakymppiä kohti maata. Niin mieletöntä, että jopa mun ainainen rääkyminen pysähtyi noin kahdeks sekunniks hengen haukkomksen ajaks.

Tää pystyttiin todistamaan, sillä jokaisesta kaksikosta otetaan kasvovideota koko ajon ajan. Jep jep. Ja sen voi ostaa muistoksi. Ostettiinhan me tietty meidän ekasta keikasta. Jonin sanoin mun ilme sen startatessa on tuhannen taalan arvoinen. Että terve tuloa kylään ja nauramaan.. Kunhan ensin senruroidaan se, että se meni niin kovaa, että mun toppi putosi päältä. Kröhöm.

WP_000304

Nyt on sitten saatu viettää pari päivää niskat niin jumissa ettei meinaa päätä voida kääntää, kaulan lihakset niin jumissa ettei voi nauraa, haukotella tai aivastaa sekä allit ja reidet mustelmilla. Mutta oli se sen arvoista.

No eipä muuta kuitenkaan tällä kertaa, sillä nyt on käynnissä viimeinen kokonainen päivä Italiassa! Byhyy! Huomenna ei ehdi tehdä muuta kun syödä aamupalaa, tehdä viimeiset pakkaukset ja suunnata lentokentälle. Huii. Jännittää.

maanantai 6. elokuuta 2012

10 things I love about Rome

Huh huh! Kellonympärys vierähti huvipuistossa, joten en tosiaan ehtinyt tätä aiemmin julkaisemaan.. Nyt ollaan niin poikki, että käydään unille, jotta jaksetaan aamulla herätä pakkaamaan ja istutaan sitten jo klo 9 junassa matkalla kohti uusia haasteita. Eli Milanoa!

olen muutrn kirkoittanut tän tekstin jo Roomassa, siksi teksti on muodossa "täällä". Esipuheet sikseen ja itse asiaan:

Tämän tekstin otsakkeesta mulle tulee mieleen rakas ystäväni Alma. Otsikko on nimittäin inspiroitunut sen nimisestä elokuvasta, kuin 10 things I hate about you, josta minulle tulee aina Alma mieleen.. ei tosin siksi, että Almaa vihaisin! Tarkoituksena ei kuitenkaan ollut turinoida kavereideni leffamausta, vaan laittaa vähän listalle hassuja asioita, joita rakastan tässä paikassa. Kohdat 1-5 ihan oikeasti, kohdat 6-10 vähän enemmän kieli poskella. Tästä lähtee!

1. Täällä on niiiiin kaunista. Niin kaunista. Sanoinko vielä, että kaunista? Ihan oikeasti, en tiedä onko täällä mitään mikä ei ole kaunista. Ihmiset, kasvit, rauniot, kirkot ja kaikki muut rakennukset, katot, suihkulähteet, puistot, gelateriat, sillat. Ihan oikeasti. Täällä on niin kaunista, että meinaan välillä kuolla kauneusyliannostukseen. Tää paikka on kun tehty mulle, joka rakasta krumeluuria!

2. Supplì. Ah tuo ihana uppopaistettu riisipallo. Ja senhän pitää tietenkin olla al telefono eli (Joni toivoi että lisään tähän selkeyden vuoksi sanan "venyvää") mozzarellaa sisällä - mahdollisimman paljon! Tässä linkki minut joka tilanteessa pelastavalle sivustolle eli Youtubeen, jotta voidaan kaikki nauttia näistä, missä asustimmekin. Aion ihan oikeasti testata noiden tekemistä heti, kun pääsen kotiin.

3. No kaikki muukin ruoka. Pitsa, pasta, jätski. Ja se, että se on niin halpaa. Oi ulkonasyömisen ihana helppous ja tunnelmallisuus italialaisissa pikku ravintoloissa.

IMG_0292

4. Ihmiset. Täällä ihmiset voi olla töykeitä, mutta myös niin avuliaita ja ystävällisiä (italialainen ystäväni Eugenio sanoi, että se johtuu vaan siitä, että ne ovat oikeasti töykeitä, mutta tarvittaessa hyviä teeskentelemään). Jos kysyt yhdeltä ihmiseltä neuvoa, kolme muutakin on sinua auttamassa. Minulla on ystävinä niin kohteliaita ja ihania italialaisia. Lisäksi tänne kaupunkiin, tai ainakin Luissin yliopistoon, on valikoituneet ehkä maailman ihanimmat vaihtarit. Pusi pusi kaikille. (Ai niin, eihän ne tätä ymmärrä, paitsi Elisa!)

5. Täällä voi tuntea elävänsä elokuvassa, musikaalissa tai jossain muussa unessa tai unelmassa! Täällä voit tulla iltapäivällä kotiin luennolta, avata ikkunan ja hetken päästä huomata, että meininki kotisi ulkopuolella on tällainen (katso video)! Kuinka siistiä! Sono un italiano, un italiano vero..


6. Tämä nyt on jo suorastaan oletusarvo, mutta kyllä täällä saa tuntea itsensä niin kauniiksi. On se vaan niin mahtavaa, kun minua puhuteltaessa useinmiten käytetty nimitys on bella. Oikeastaan kohta tämä alkaa kääntyä niin päin, että luulen, että minussa on joku vialla jos joku ei nimittele kauniiksi..!

7. Täällä tuntee itsensä hius-guruksi. En enää ole pysynyt edes laskuissa mukana, kuinka monta tyttöä on tullut kysymään minulta, miten ihmeessä ranskalainen letti tehdään! Tässä yhtenäkin päivänä ennen luennon alkua kaksi italialaista tyttöä lähestyi minua sanoen: me ollaan aina ihailtu noita, niin voisitko mitenkään näyttää, että miten semmoinen tehdään? No siinä sitten ennen luennon alkua tempaisin parit ranskikset ihan tuiki tuntematomille tytöille! Kyllä mää vaan osaan!

(Kaiken varalta: kuvan kampaus ei ole ranskanletti!)

DSCN1115

8. Täällä tuntee itsensä maantietoneroksi, jopa meikäläisen maantiedolla! On mahtavaa tuntea itsenä älykkääksi kun tämän kaltaisia keskusteluja on käynyt jo useammankin:

Suomalainen: "Olen Skandinaviasta.."
Italialainen: "Aaa, Itävallastako?"
Suomalainen: "No ei ihan..."
tai
Suomalainen: "Olen Skandinaviasta.."
Italialainen: "Aaa, Ranskasta!"
Suomalainen: "No ei ihan..."

9. Vaikkei urheilua tulekaan täällä juuri harrastettua, pysyvät täällä ainakin reisilihakset kunnossa: julkiset vessat ovat nääs niin kuvottavia, ettei missään voi haaveillakkaan pöntölle istumisesta - kyllä siinä könkkiessä saa reidet hyvää treeniä!

10. Kun Roomassa matkustaa julkisilla liikennevälineillä, oppii siihen, ettei ole mihinkään kiire. Ja ettei kaikki ole aina niin justiinsa. Välillä kuskia vaan ei huvita pysähtyä. Tai tulla ollenkaan. Ja välillä nyt vaan eksyy ja ajaa kyytiläisensä kolmen kilometrin päästä siitä pysäkistä, minne ne halusivat jäädä.. "Vähän ajoin harhaan, mutta kohta suuntaan sinne minne halusit jäädä.. [15 minuuttia myöhemmin] .. ohhoh, huomasin justiin, että enhän mää enää sinne päin suuntaakkaan, joten teidän varmaan kannattaa jäädä kyydistä tässä..." ATAC, tulet säilymään sydämessäni ja muistoissani ikuisesti. Tai ainakin sait jopa VR:n näyttämään hyvälle!

WP_000256

Hmm.. olisi ehkä pitänyt laittaa kymppi-kohdan kuvitukseksi kuvia siitä bussikolarista missä olin..?

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Terkkuja biitsiltä!

Moikka! Nyt löhöillään hotellissa meren rannalla, Milano Marittimassa, Ravennan edustalla. Ennen kuin hurautettiin junalla Bolognan kautta tänne rantsulle, nautittiin vielä hetki Firenzen maisemista. Lisäksi hypättiin sieltä paikallisjunan kyytiin ja käytiin päivän verran ihmettelemässä Pisan kaupungissa tönöttävää kaltevaa tornia. Tiesittekö muuten, että vaikka kuinka moni muukin tönö Pisassa on vinossa, vaikka yleensä vaan tornin vinous tiedetään? Lyödäänpä tiskiin reissukuvia vähän Pisasta (pakolliset "sormeni-tai-takapuoleni-estää-tätä-kaatumasta" -kuvat) ja Firenzestäkin vielä. Firenzen kuvista bongattavissa mm. yksi erittäin onnellinen (kahden) uuden nahkalaukun omistaja, jee!

IMG_1583 IMG_1631
IMG_1572
IMG_1633
IMG_1398
IMG_1477
IMG_1501 IMG_1533 IMG_1512 IMG_1544

Tämän päivän ohjelmaan on kuulunut uima-altaalla auringonottoa ja polskimista, päivänokosia, rantavedessä kävelyä hiljetyneellä hiekkarannalla ja hyvin syömistä. Tällaista sen loman pitää ollakin! Huomenna mennään päiväksi rannalle ja maanantaina seitsämän vuoden odotus päättyy, kun pääsen palaamaan Mirabilandian huvipuistoon. Ei ole kesää ilman huvipuistoa, ja Mirabilandia nyt vaan sattuu olemaan äärimmäisen hyvä sellainen!

No, ei tässä nyt malta sen enempää istua tietokoneen äärellä, joten ihaillaan vielä hetken meidän touhuja täällä biitsillä. Pakolliset minigolffit ja itselaukaisimella otetut pusipusi-kuvat meren ääreltä, olkaa hyvät!

IMG_1766
IMG_1704 IMG_1912 IMG_1734 IMG_1823

Palaillaan taas asiaan, koitan muistaa käydä vaikka maanantaina julkaisemassa yhden Rooman muistelu jutun tänne blogiin. En muuten ole tosiaan ainut, joka Roomaan kaipaa. Joka päivä on Facebook täynnä vaihtarikavereiden päivityksiä siitä, miten kova ikävä kaikilla on Roomaan, ja miten vaikeaa kotiin on taas kotiutua. Huoh. Mutta nyt ei haikeilla, nyt on vielä vähän vajaan viikon lomaaa!

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Terkkuja Firenzestä!

Rooma on nyt jätetty taakse. Vähän mieli olisi haikea, jos sitä uskaltautuisi ajatella, mutta onneksi ei tarvitse, kun nyt on loma! Tai siis.. lomahan mulla on ollut jo pidempään, mutta lomareissua on vieläkin reilu viikko jäljellä. Eilen saavuttiin tänne Firenzeen ja täälläkin on aika ihanaa. Tää tuntuu ihan pikkukylälle Rooman jälkeen, mutta täällä on romanttista, tunnelmallista ja rähjäistä mutta kaunista. Ja kyllähän ne täällä Toscanassa osaavat ruokaakin laittaa.. niin ja tehdä nahkalaukkuja!

IMG_1285
IMG_1313 IMG_1343
IMG_1354
IMG_1360
IMG_1296
IMG_1395
IMG_1366

Mutta kaikki hyvin ja kaksi onnellista mutta väsynyttä matkalaista täällä pötköttelee hetken hotellilla keräämässä voimia. K-18 sisältöä: Birra Moretti, Bacardi Breezer ja Lontoon olympialaiset (tämä ei enää K-18) antanevat sen verran voimaa, että kohta jaksaa taas lähteä syömään! On tämä elämä niin rankkaa!

Mukavia kesäpäiviä kaikille muillekin, kuulemma siellä Suomessakin tarkenee! (täällä tosiaan tarkenee kertovat nimimerkit suolajälki ja hikirantu)