Hyvä viikonloppu!

Nyt on kyllä ollut kertakaikkisen hyvä viikonloppu! Tästä merkinnästä tulee varmaan kilometrin mittainen, kun koitan selostaa viikonlopun kohokohdat. Yritän tiivistää!

Perjantaina ei ollut yhtään luentoja, illalla oli jalkapallopeli ja jalkapallopelin jälkeen suunnattiin vielä Trasteveren kaupunginosaan hetkeksi istuskelemaan. Lauantai-aamuna lähdin kämppikseni Sigridin kanssa katsastamaan yhdet markkinat, ja siellähän oli vaikka mitä ihanaa. Mielettömät määrät vintage-mekkoja, hameita yms.. niin paljon itseasiassa, että jossain vaiheessa todettiin, että nyt on lähdettävä kotiin, koska täällä on niin paljon niin ihania asioita, ettei mihinkään pysty enää keskittymään. Itselleni löysin yhden ihanan keltaisen pliseeratun vintage-hamosen, ja pienen ruskean nahkalaukun - ehtaa vintagea myöskin! Päivällä sitten siivoilin, sillä oltiin perjantaina tehty Sigridin kanssa upea siivouslista, ja minulla oli keittiön ja käytävien siivousvuoro.

Me tytöt oltiin haluttu lähteä lauantai-iltana ulos syömään ja tanssimaan. Meidän kämpän pojat olivat molemmat vähän sairaita joten ne jäivät kotiin. Meitä oli sitten koossa kuuden hengen porukka: minä, kämppikseni Sigrid, ruotsalainen Lisa, italialainen Domenico sekä tanskalainen Christina Roomassa käymässä olevan poikaystävänsä kanssa. Ravintolan valinnassa vaikutti se, että parhaillaan on kuulemma artisokkasesonki, ja ne ovatkin tällä seudulla jonkinmoinen erikoisuus. Olimme kaupunkikierroksella kuulleet, että juutalaisessa kaupunginosassa, Ghetossa, ne valmistetaan jollain aivan erityisellä tavalla. Lisa onnistui saamaan meille pöydän sellaisesta ravintolasta kuin Sora Margherita, jonka erikoisuus on uppopaistetut artisokat. Niitä on kehuttu ravintola-arvioinneissä The Guardian -lehteä myöten.

Ravintola oli melko erikoinen tapaus sekä ulkoa, että sisältä. En älynnyt ottaa ravintolassa enempää kuvia, mutta Googlen kuvahakuun kun laittaa "Sora Margherita Roma" niin näkee aika hyvin millaisesta paikasta on kyse. (Päätin helpottaa elämäänne, kuvahakuun suoraan klikkaamalla TÄSTÄ! ) Ruokalista kirjoitetaan joka päivä uudestaan ja käsin. Jos jonkun annoksen raaka-aineet loppuvat, se vain vedetään listalta yli. Helppoa! No, entäs ne uppopaistetut artisokat sitten? Ihan hyväähän se oli, maistui aikaslailla uppopaistetulle artisokalle!

Illallisen jälkeen haluttiin lähteä tanssimaan. Käytiin ensin istuskelemassa muissa kuppiloissa, ennen varsinaiselle, ihan oikealle italialaiselle klubille siirtymistä. Domenico nimittäin tiesi varoitella, että siellä tanssiklubilla ei ole kovin edullista ostaa juotavaa. Kohde-baarissamme oli muutenkin vähän kovemmat kriteerit kun esimerkiksi Jyväskylän yöelämässä. Pojat eivät pääse baariin ilman kauluspaitaa, eivätkä myöskään yksin tai poikaporukassa. Poket ovat todella tiukkoja ja pitävät huolen siitä, että kaikki ovat pukeutuneet riittävän tyylikkäästi ja, että naisia on baarissa enemmän kuin miehiä. Päästiin kuitenkin helposti ja ilman jonottamista sisään ja tanssiminen oli yhtä hauskaa kuin aina ennenkin - ellei jopa hauskempaakin!

Me pysyteltiin luonnollisesti siellä tavisten tanssilattialla. Jostakin vajaasta satkusta olisi nimittäin päässyt ylemmälle tasolle tanssimaan, mutta meille riitti ihan tavallinenkin rahvaanomainen tanssilattia. Ja ne hinnat muutenkin riittivät meille oikein hyvin: narikka maksoi 5€, ja juomat 15€ kappale. Kyllä, kirjoitin ihan oikein, 15 euroa! Mutta tanssiminen oli hauskaa ja tanssimisen lomassa jonkin verran tuli otettua kuviakin, yhtä edustavia kuin aina. Onneksi kuitenkin Sigridin kameralla, niin en mitenkään pysty niitä teidän kanssanne nyt jakamaan, harmin paikka!

Tänään lähdettiin Sigridin kanssa kaupungille, käyskenneltiin ja kuljeskeltiin tuntitolkulla. Nautittiin auringosta ja kuviteltiin olevamme italialaisia aurinkolaseinemme. Käytiin meidän lemppari jätskipaikassa, jossa on meidän lempparein jätski-setä. Otin minttua, stracciatellaa ja panna cottaa, nam nam! Tänään ei ole enää ohjelmassa muuta kuin ruuanlaittoa, rentoutumista ja ehkä vähän skypettelyäkin. Kertakaikkisen hyvä viikonloppu - tämä se on elämää!

Ai niin, meinasin unohtaa! Lienette varmaan kaikki valtavan ylpeitä, sillä olen ottanut ensimmäisen askeleeni ja puhunut italiaa myös jollekkin tutulle henkilölle (kaupan kassat yms.. oli siis jo aiemmin koettua). Rehellisyyden nimissä en vielä kovin montaa lausetta sanonut, mutta kävin kokonaisen pitkän keskustelun niin, että minulle puhuttiin italiaksi ja minä vastasin englanniksi. Se on jo alku sekin, että edes ymmärrän mitä minulle puhutaan!