Blondeilua

Ennen tänne tuloani osasin tietenkin olla vähän peloissani siitä, miten täällä tämmöinen yksinäinen blongi pärjää. Kaikki tutut tietenkin heittivät vielä bensaa liekkeihin. Aina kun kerroin lähteväni Roomaan vaihtoon, tuli kommenttina takaisin "Miten sää siellä niiden Luigien keskellä pärjäät?". Nyt on sitten aika raportoida, että miten täällä on oikein tällä kuontalolla pärjätty! Ettei ihan pelkäksi höpinäksi menisi, niin silmänruuaksi kokosin teille kuontaloni "huippuhetkiä" männä vuosilta - ihan vaan, että ymmärrätte mistä täällä Italiassa niin kovasti hälistään, haha!

En ole täällä hiusteni tai minkään muunkaan takia vielä varsinaisiin ogelmiin joutunut. Huomiota olen kyllä herättänyt jonkin verran. Esimerkiksi kauppaan mentäessä, ennenkä ehdin edes tervehdystä sanoa huudahti myyjä minulle: "Non sei italiana!" - Et ole italialainen! En tiedä johtuuko hiuksista, muuten vaan valtaisasta kauneudestani, vai siitä että satuin "oikeaan aikaan oikeaan paikkaan", mutta muutamia kertoja on joku keski-ikä-pappa -ikäakselilla oleva mieshenkilö töötännyt autolla ohi ajaessaan ja lähettänyt lentosuukkoja. Samoin välillä kadulla kävellessä kuulee "Ciao bella! Di dove sei?" huutoja, joihin yleensä huikkaan takaisin "Sono di Finlandia" ja jatkan matkaa.

Luonnollisesti olen ihan paniikissa yhtään myöhäisiin aikoihin kulkiessani. Olen keskustellut tästä muutaman italalaisen kanssa ja kaikki sanovat järjestään, että täällä on tosi turvallista. On kuulemma vähintäänkin odotettavaa, että koska olen blondi kuulen poikkeuksellisen paljon olevani maailman kaunein muutamilla rakkaudentunnustuksilla siivitettynä. Sen vaarallisempaa ei täällä kuulemma blondillakaan pitäisi olla. Minä, niinkuin muutkin vaihtarit pelataan kuitenkin mieluummin varman päälle ja yhtään myöhempään aikaan en koskaan olekkaan yksin ollut liikkeellä. Raukat ESN:n pojat joutuvat aina pippaloiden jälkeen kiertämään (välillä tuntitolkulla) ylimääräisiä lenkkejä, että kaikki vaihtaritytöt pääsevät turvallisesti koteihinsa asti.

Maalaisjärjelläkin osaa varoa muutamia juttuja ilta- tai yöaikaan. Puistoihin ei parane mennä yksin, päärautatieasemaa ja metroja kannattaa varoa. Kerran olen yöllä mennyt metrolla, silloin meillä oli mukana italialainen poika, mutta aika rauhallista se meno näytti muutenkin olevan. Joitakin kaupunginosia esimerkiksi San Lorenzoa ja Tiburtinaa kannattaa kuulemma erityisesti varoa. Tämän Piazza Bolognan alueen, jolla me asutaan, pitäisi olla erittäin turvallista seutua - oli minkä värinen kuontalo tahansa.

Lopputulemana siis: hyvin olen pärjännyt hiuksistani huolimatta tai niiden ansiosta, mene ja tiedä. Minut muuten tunnistaa helposti suomalaiseksi kun olen "niiin valkoinen"! Melkein yhtä usein kun minun on pitänyt sanoa nimeni samalle ihmiselle useammin kuin kerran (joka kerta kun esittäydyn jollekkin) on tummahiuksinen Lisa joutunut kuulemaan: "Ethän sinä voi olla ruotsalainen, kun et ole blondi!". Eli vaikka olenkin vähän luonnonoikku täällä Italiassa vaaleine kutreineni, vielä suurempi luonnonoikku olisin jos olisin skandinaavi tummilla hiuksilla - voitteko semmoista ihmettä tähän maailmaan kuvitellakaan?