Nähdä Napoli ja kuolla

Toivottavasti ei vielä kuolo korjaa ihan pian, mutta nyt on Napoli nähty. Oli kertakaikkisen kiva reissu, paljon tuli nähtyä, mutta vielä enemmän olisi varmaan niitä asioita, mitä ei yhdessä viikonlopussa ehtinyt nähdä. Taidan jakaa viikonlopun kuvia ja kertomuksia vähän useampaan eri tekstiin, koska tänään pitää vielä paahtaa kandin parissa, joten ihan koko päivää ei voi uhrata blogiin kirjoitteluun.

Kun saavuttiin Napoliin, ensimmäinen ajatukseni oli, ettei tämä voi olla se paikka, mistä niin kovasti hohkataan. Ensin se nimittäin näytti lähinnä jollekkin 70-luvun-betoni-teollisuus-lähiölle. Sitten tultiin kaupungin keskustaan ja reilun kilometrin matkan taittamiseen bussilla tarvittiin reilu puoli tuntia. Kymmenet poliisit seisoivat kadun varrella "ohjaamassa" liikennettä, yhdessä vaiheessa bussikuski avasi ikkunan kysyäkseen saako tässä kääntyä oikealle ja poliisin vastaus oli "en minä vaan tiedä!". Tässä vaiheessa olin ihan vakuuttunut, että minusta ja Napolista ei tule ystäviä, mutta väärässä olin.

Se kaupunki on niin mielettömän hurmaava! Niin paljon kapeita kujia, ihana värikkäistä charmantin ränsistyneistä taloista koostuva massa jokapuolella, myös läheisen vuoren rinteille nousemassa! Hostellin pihasta näköala merelle ja Vesuviukselle! Ihan mielettömän kiinnostava paikka. Ja niin eläväinen: eilen kun palattiin Roomaan tuntui, että täällä on ihan hiljaista, eihän melkein kukaan edes tööttäile (verrattuna siihen, että ennen viikonloppua melkein jokapäiväinen murinan aiheemme on ollut se kun täällä tööttäillään niin paljon). Koska mietitte kuitenkin tätä, niin kerrottakoon, että ei siellä niin kamala roskakasa tilanne ollut. Toki siellä enemmän oli jätettä kaduilla, pahvilootia ja roskapusseja, mutta lähinnä siellä oli vain ylitsetursuavia roska-astioita (niitä isoja siis), mutta niin niitä on Roomassakin. Meidän kotikadullakin ainakin kaksi.

Perjantaina lähdettiin liikkeelle aamusta, ja ennen Napoliin suuntaamista hurautettiin Casertaan. Se on suhteellisen pieni kaupunki Campanian maakunnassa, ja eipä sinne paljon turistit taida muuten pysähtyä kuin katselemaan Casertan palatsia, Reggia di Casertaa. Se on UNESCOn Maailman perintökohdelistalla oleva 1700-luvulla pystyyn pykätty pytinki pienoisen puutarhan kera. Olihan se todella kaunis ja vaikuttava, mutta sanotaanko näin, että jos sinne muuttaisin niin palkkaisin kyllä siivoojan tai kaksi. Ensin käveltiin puutarhassa, mutta päästiin myös kurkkimaan sisään palatsiin, jossa on 1200-huonetta. Ei, en käynyt jokaisessa. Kyseisen palatsin saleissa on kuvattu muuten kahteenkin eri Star Wars -leffaan kohtauksia (Googlaamalla Star Wars Caserta löytää, jos kiinnostaa)! Myös muissa elokuvissa, kuten ainakin Enkelit ja Demonit -elokuvassa Vatikaani-kohtauksia on kuvattu Casertassa.

Palatsin salien katot olivat mun lemppareita, sainkin niskani kipeäksi kun kuljin kokoajan pää taaksepäin taivutettuna. Välillä pystähdyin seisoskelemaan niin ja sainkin vastata monta kertaa "Mitä sää oikein teet?!" kysymyksiin, kun meinasin kaatua kun olin ensin tönöttänyt pää takakenossa kattoa, ja sitten päättänyt katsoa vähän vielä kauemmas taakse ja horjahtanut! No, kun minä tässä tuota kattoa vaan katselin...

Kun oltiin pällistelty Casertaa riittämiin, hypättiin bussiin ja hurautettiin Napoliin. Illalla lähdettiin maistamaan paikallista pitsaa ja kyllähän se maistui. Tarinahan kertoo, että Napoli on pitsan kotikaupunki. Siinä missä muualla Italiassa pitsa on aina todella ohutta, on se Napolissa huomattavasti paksumpaa. Niin tai näin, hyvää oli! Ja nälkäkin niin kova, ettei ehtinyt edes kameraa kaivaa esiin, että olisi saanut kuvia napattua, hups..

Tämmöisissä merkeissä kului ensimmäinen päivä viikonloppureissusta. Huomenna voisin koittaa kirjoitella millaiselta näytti Pompeissa!