Sorrento

Kröhöm kröhöm.. otetaas muuten komento takaisin, kun oikein näyttävästi tossa maanantaina kirjoittelin siitä miten en joutunut ryöstetyks Napolissa. No, maanantai-iltana jouduin ilmeisesti varkaiden kouriin ihan täällä Roomassa. Pikkulaukun isossa osassa ei onneksi ollut muuta arvokasta tai kiinnostavaa kun puhelin. Ei sillä, olisin mää ihan mielelläni sen puhelimenikin pitänyt. Nyt sitten uutta luuria ja liittymää metsästämään, huoh.

Tässä tekstissä ei kuitenkaan ole kyse vastuuttomasta käytöksestäni tavaroistani huolehtimisessa (mää tiiän, että pitää olla tarkka ja oon yrittänyt niin kovasti!!) vaan Campanian viikonloppureissun seuraavasta kohteesta eli Sorrenton ihanasta rannikkokaupungista. Hurautettiin Pompeissa pyörimisen jälkeen bussilla kohti Sorrentoa Napolin lahden rantaa lähellä kulkevaa tietä pitkin. Oon niin harmissani, etten saanu kuvia, vaikka tuskin ne näkymät olisi niin uskomattomina tallentuneetkaan, siitä hetkestä kun oltiin ajettu korkealle vuoren rinteelle ja yhtäkkiä suoraan edessä aukeni koko Napolin lahti auringonpaisteessa. Oli niin uskomattomat näkymät, etten meinannut henkeä saada. Ihan oikeasti.

Vähän aikaa huristeltuamme pysähdyttiin sitten levikkeelle ottamaan kuvia siitä millaisena näkymät aukeni kohti Sorrentoa. Eipä näissäkään näkymissä paljon valittamista ollut. Paitsi mitä nyt vähän tosta liian korkeella kielekkeellä roikkimisesta valitin. Ja tämä ei kuulemma edes ole vielä sitä kaunista rannikkoa, vaan etelämpään Amalfin rannikoille jatkettaessa se vasta kauniiksi muuttuu. En vaan kertakaikkiaan voi sisäistää sitä, että jotkut ihmiset elävät tuolla. Ihmiset syntyvät, käyvät koulussa, töissä, ruokakaupassa ja kävelyllä tuolla. Ei tuollaisessa paikassa asuvat ihmiset ainakaan onnettomia voi olla!

Tämä alue on kuuluisa sitruunoistaan ja Sorrentossa onkin Limoncello-likööritehdas. Maistoin limoncelloa kerran tässä aiemmin, mutta ei se kyllä minun mieleeni ollut. Siksi tällä vierailulla jäi sitruunaliköörit litkimättä. Sen sijaan köpöteltiin meren rantaan, ensin kurkittiin kallion reunalta ja sitten kivuttiin alas veden ääreen - voi että olisin halunnut uida! Jotkut pojat kävivätkin uimassa, mutta uikkareiden puutteessa minä tyydyin vaan kahlailemaan. Oli muuten ihanaa. Sitten istuskeltiin rannalla ja käytiin läheisessä kahvilassa kahveella. Sen jälkeen väsyneet matkalaiset hyppäsivät takaisin bussiin ja köröteltiin kohti Napolia maailman kauneinta auringonlaskua katsellessa. Oli muuten ensimmäinen näkemäni auringonlasku sen jälkeen, kun tänne tulin. Illalla käytiin vielä pitsaa mutustamassa ja kyllä muuten maistui, möms.

Sorrento menee kyllä ehdottomasti taas tuohon kuuluisaan suosittelen -kategoriaan. Ja ne Amalfin rannikot on meikäläisenkin päästävä vielä tsekkaamaan..