Illallinen Aricciassa

Sunnuntai-iltana hypättiin bussin kyytiin vaihtariporukalla ja hurautettiin illalliselle reilun puolen tunnin bussimatkan päässä Roomasta sijaitsevaan Ariccian-kylään. Se sijaitsee kukkulalla ja on kuuluisa mm. siitä, että joidenkin antiikin jumalten ja jumalatarten kerrotaan siellä majailleen. Meidän tarkoituksena oli kuitenkin mennä nauttimaan paikallisesta ruuasta. Ariccia on kuuleman mukaan tunnettu ainakin yrteillä maustetusta porsaanlihasta.

Ensimmäinen ruokalaji oli itävaltalaista lankkua muistuttava lajitelma lihaa, makkaraa ja juutoa, joita leivän kanssa napostettiin menemään. Pääruuaksi oli pastaa ja jälkkäriksi jotain keksin tapaista. Lisäksi ruuan kanssa tarjoiltiin paikallista viiniä, joka oli punaviinin ja kuohuviinin risteytystä. Minä suurena viinien ystävänä pitäydyin kuitenkin vesilinjalla (vaikka rakkaat ystäväni jossain vaiheessa salaa täyttivätkin meikäläisenkin lasin viinillä.. ja sitten joutuivat juomaan sen itse!).

Ruoka ei kyllä meidän mielestä varsinaisesti päätä huimannut. Aiemmin Aricciassa illastaneet tyypit sanoivat myös, että toisessa ravintolassa olivat aiemmin saaneet huomattavasti parempaa ruokaa. Kuitenkin ilta oli kaikkinensa aika hauska ja suurin viehätys olikin se paikka, jossa me pitkien pöytien ääressä istuttiin penkeillä. Makkarat makasivat pinossa ihan meidän vieressä ja voitiin kokoajan nähdä, kun paikan omistajat höyläsivät lisää siivuja isoista pötköistä. Siellä oli aitoa italialaista tunnelmaa!

Haluaisin kyllä joskus toistekkin käydä Aricciassa, ehkäpä päiväsaikaan. Maisemat kukkulalta alas olisivat varmaan aika komeat, ja vanhoja rakennuksia ja mm. vanhaa ihanaa siltaa olisi kiva päästä kuikuileaan niin, että jotain näkisikin. Meitsin pimeäkuvaus-taidot eivät oikein riittäneet siihen, että olisin esimerkiksi sen sillan koko komeudessaan saanut kameralle tallennettua. Klikkaamalla TÄSTÄ voitte kuitenkin nähdä, millaisesta rakennelmasta on kyse. Aika vaikuttavan näköinen se oli, kun pimeässä ihan sen juurella seistä törötettiin.

Oli mukavaa päästä taas vähän haistelemaan muutakin italialaista tunnelmaa, kuin tätä city-elämää! Ai niin, ja äiti: ihmettelit niin kovasti silloin sitä, kun kerroin että jokaisella aterialla joku italialainen syö jotain minunkin lautaselta. Niin nyt ajattelin sinua, kun tuolla Aricciassa yksi ESN-kavereistamme söi minun lautasen tyhjäksi jokaisen ruokalajin kohdalla, siinä vaiheessa kun kuulemma näytin sille etten aio enää syödä! (en kyllä aikonutkaan..)