Vielä on sanottava muutama sananen ja heitettävä eetteriin muutama kuvanen Napolista. Reissun viimeisenä päivänä eli sunnuntaina nimittäin saatiin rauhassa tutustua Napoliin. Meillä oli opas joka näytti meille paikkoja ja kertoi mikä mikäkin oli. Se oli mukavaa ja tahti sopivan rauhallinen, niin jaksoi hyvin köpöstellä mukana. Käytännössä jokaisella kadulla oli kirkko, koko kaupungissa katolisia kirkkoja on ilmeisesti rapiat 400.
Napolissa oli semmoisia katuja millaisia minun ajatuksissani italiassa pitääkin olla: pieniä hämäriä kujia joille rakennusten ja ulkona roikkuvien pyykkien välistä pilkistää aurinko. Niin ihanaa! Jossain vaiheessa kuitenkin nälkä pääsi yllättämään joten kurvattiin syömään pasta al fornoa. Ensin saatiin eteemme annokset pastaa, syötiin ne ja oltiin tyytyväisiä ja kylläisiä. Sitten lautaset haettiin pois, jotta meille voidaan tuoda se varsinainen ruokalaji. Sitä kutsuttiin joksikin milanolaiseksi pihviksi, mutta kyllä se minun silmissä oli puhdas wienerschnitzel! Sitten vasta massut täynnä olikin.
Jos lauantai-iltana oltiin oltu väsyneitä bussissa, niin kyllä sunnuntaina vasta väsyneitä oltiinkin. Vedin vielä semmoiset puolittaiset hermoromahdukset kun en istunut bussissa ikkunan vieressä eli en saanut nukuttua ollenkaan. Tai mielestäni en vetänyt hermoromahduksia, mutta taukopaikalla sain kuulla, että näytän sille että voisin tappaa jonkun. Kotiin päästiin kuitenkin suhteellisen ajoissa (sillä illalla oli Juventuksen peli, joka poikien piti nähdä, joten ei voitu olla myöhässäkään..) ja seuraavana yönä tulikin vedettyä 11 tunnin unoset. Koontina vielä viikonloppureissusta sanottakoon, että olen kyllä äärimmäisen tyytyväinen, että lähdin. Oli mukavaa päästä hetkeksi pois Roomasta ja vielä mukavampaa nähdä kaikkia noin mahtavia juttuja!
Tällä viikolla piti palata arkeen opiskeluiden pariin hetkeksi, mutta onneksi pääsiäinen mahdollistaa sen, ettei tässä ihan liikaa joudu opiskeluihin paneutumaan. Pääsiäisessä toinen kiva juttu on se, että luultavasti tällä hetkellä (tämä teksti on siis näpytelty valmiiksi etukäteen) olen Jonin kainalossa ja koko perheen ja äitin puolen suvun seurassa yllättämässä Itävallan tanttea kunnon synttärijuhlallisuuksilla - kuten meidän suvun tyyliin kuuluu!
Palaillaan!
Sun täytyy käydä muuallakin jos tuommoisia reissuja vielä järjestetään! Ja on kyllä kieltämättä just niin italialaisen näköstä, hienoja kirkkoja paljon ja pyykkiä roikkumassa :) Ja joo, kiva kun oot kainalossa :)
VastaaPoistaNo niin ajattelinkin jos vaan aikatauluihin sopii :)
PoistaRoomassa ei valitettavasti oo hirveesti pyykkiä näkynyt!
Lueskelin taas Kirsi urakalla useampia blogejasi ja täytyy sanoa että kateeksi käy kun olet siellä kaiken kauniin keskellä! Tuntuuko koskaan siltä että on aivan kyllästetty kaikella sillä kauneudella ja ihanuudella niin että siihen vallan pakahtuu...! Ja erityiskiitokset upeista kuvista, joita suorastaan ahmin näitä juttuja lueskellessani. Mukavaa oleilua sulle jatkossakin ja myöhästyneet synttärionnittelut!!!
VastaaPoistat: Sari (K)
Mukavaa, että jaksat lueskella! Kyllä tää niin uskomattomalta ja epätodelliselta tuntuu ja vastauksena, kyllä täällä meinaa pakahtua tästä kaikesta mahtavasta, harva se päivä. Välillä joutuu ihan pysähtymään kadulla ja sitten huomaa, ettei meinaa henkeä saada kun tää on niin mieletön paikka! En voi uskoa, että oikeasti asun täällä!
PoistaJa kiitokset onnitteluista! Toivotaan, että sinnekin tulee pian kevät :)
Tosi italialaisen näköistä, omalla tavallaan viehättävää, vaikka myös ajan patinoimaa.
VastaaPoistaNiinpä, vähän erilaista kun Vihtavuoressa :D
Poista