Massu pullolleen - vinkkipostaus

Minua pyydettiin listaamaan ruokapaikkasuosituksia Roomassa, joten tuumasta toimeen! Nyt täytyy kyllä pahoitella, että kaikista paikoista ei ole kuvia, tai täsmällisiä osoitetietoja (Google auttoi hoitamaan osoite-ongelman pois päiväjärjestyksestä!), mutta parhaani tein. En myöskään voi mennä vannomaan, että nämä ovat kaikkien mieleen, mutta minun suosikkipaikkoja tähän oli takoituskin lsitata, joten niihin on tyytyminen!

Yleisesti vähän ruokapaikoista Roomassa: kuten maalaisjärjellä voikin päätellä, niin suurimpien nähtävyyksien välittömästä läheisyydestä on melko haastavaa löytää paikkoja, joissa hinta ja laatu kohtaavat. Siellä on usein kallista, ja ruoka on ns. turistiruokaa, eli ei välttämättä tuoreista aineksista, itsetehtyä niinkuin hyvissä italialaisissa soisi olevan. Suosittelisin välttämään kaikkia niitä paikkoja, joissa kadulla tönöttävät isot, muoviset, tökerön näköiset, englanninkieliset menut. Myöskään sanat menu turistico eivät varsinaisesti (tosiaan) minua houkutele puoleensa. Jos näet ravintolan, jossa ei ole turisteja, mutta se on täynnä italialaisia, olet luultavasti löytänyt hyvän ravintolan. Jos haluat maksimoida mahdollisuutesi osua hyvään ravintolaan, suosittelen suuntaamaan toispuoljokkee eli Trasteveren kaupunginosaan. Usein miten sinne syömään mennessä ei edes kannata etukäteen päättää minne menee. Sen kun harhailee ja sitten astuu sisään (tai istuu ulos) johonkin kivan näköiseen paikkaan. Ja siis korostettakoon vielä, että varmaan 80% meikäläisen ravintola-illallisista Roomassa on sijoittunut Trastevereen. Ne loput 20% taitavatkin sitten koostua yhdestä muualla sijaitsevasta pizzeriasta.. pian huomaatte, että mulla on vahvoja tunteita sitä kohtaan!

No, höpinät sikseen ja aloitetaan kuitenkin listaamaan niitä meikäläisen hyväksi havaitsemia mestoja!

Apertivot

Momart (Viale XXI Aprile, 19) - tämä on se synttäripostauksessa vilahtanut paikka. Jos on apertivolle menty, niin useinmiten tänne. Äitin ja isin kanssa käytiin myös testaamassa, eivätkä nekään uskaltaneet valittaa. Hintaa apertivolla 10€, sisältäen siis minkä tahansa drinkin (kaikki on super hyviä!) ja buffetin. Paljon erilaisia pasta-juttuja, sekä puu-uunissa asiakkaisen silmien alla paistettua pitsaa. Momartin marinara pitsa on niiin hyvää! Huonoina puolina ainoastaan se, että vaatii melko aikaista paikalle saapumista (mun vakkariaika on ollut 19.30), ja se, ettei tuolla Piazza Bolognan alueella hirveästi turisteille muuta pyörimistä ole.

Freni e Frizoni (Via del Politeama, 4) - täällä on myös tullut useamman kerran pyörähdettyä. Muistaakseni apertivosta drinkin kanssa maksoin 7€, ja hintaan kuului tosiaan buffetti. Jotkut kaverit ovat sanoneet, ettei heidän mielestään ruoka ole hääviä. Minulle kelpaa, mutta kyllä Momart silti meikäläisen apertivo-suosikkina pysyy. Freni e Frizoni sijaitsee Trasteveressa.

Pizzeriat

Formula 1 (Via degli Equi, 11) - Formula 1 on kertakaikkiaan mun lemppari pizzeria Roomassa! Se sijaitsee San Lorenzossa, joka ei ole mitään Rooman viehättävintä (eikä myöskään turvallisinta) naapurustoa, ja sinne yleensä suunnataankin ennemmin nauttimaan nestetankkausta halvoissa ja mukavissa kuppiloissa. Formula 1 on kuitenkin minun ensimmäinen suositus, jos pizzeriaa kysellään. Olen käynyt siellä toosi monta kertaa, ja Jonin kanssa ollaan sinne myös suuntaamassa. Formula 1 on niin peri-italialainen, että se sulattaa meikäläisen sydämen joka kerta. Henkilökunta on niin ystävällistä ja ihanaa, vaikka työtä tehdäänkin välillä aika vauhdikkaalla otteella. Formula 1:ssa on myös hyvät supplìt! Suosittelen testaamaan. Tiramisu-hullut ystäväni vannovat myös Formula 1:n tiramisun nimeen. Tämä ei ole missään nimessä hienostunut ravintola, päin vastoin, mutta sitäkin ihanampi!

Ai Marmi (Viale di Trastevere, 53) - Ai Marmi on kuuleman mukaan myös paikallisten suosiossa. Jonkin verran sinne kyllä näkyy turistejakin eksyneen. Valikoima on simppeli ja koostuu siis Formula 1:n tapaan lähinnä  uppopaistetuista alkupaloista ja perus pitsavalikoimasta. Täällä on myös tosi hyvät supplì al telefonot! Minulla ei ole tästäkään paikasta mitään valittamista, mutta Formula 1 nyt vaan on vienyt sydämeni. Ai Marmi sijaitsee tosiaan siis Trasteveressa, kuten katuosoitteesta fiksuimmat päättelivätkin..

Muut muonat

Spaghetteria l'Archetto (Via dell'Archetto, 26) - tämä on näistä listaamistani paikoista varmaan suurimmassa riskissä saada päällensä turistipaikan leiman. L'Archetto sijaitsee ihan lähellä Fontana di Treviä, joten sinne on helppo osua! Olen lukenut tästä paikasta huonoja arvosteluja, mutta millään omalla käyntikerrallani ei ole mitään valittamista ollut. Jos ei kestä kiireisiä tarjoilijoita, niin joutuu välttämään useimpia Rooman ravintoloista. Kavereiltani olen myös kuullut vain hyviä kokemuksia! Vaikka täältä saa myös pitsaa on paikan erikoisuus kuitenkin se, että listalta löytyy spaghettia kymmenillä erilaisilla kastikkeilla. Siis ihan oikeasti niin monilla, että minä joudun ainakin tehdä niin, että valitsen vain jonkun ruokalistan aukeamista ja päätän, että valitsen nyt täältä jonkun. Muuten valinnanvaikeus on liian suuri! Kokemuksen mukaan hyviä on olleet ainakin all'arrabiata, talon erikoisuus l'archetto, ja hummerispaghetti jos merenelävistä piittaa. Täältä saa myös hyviä bruschettoja, nams!

Sora Margherita (Piazza delle Cinque Scole, 30) - tämä paikka on mainittu blogissakin aiemmin tässä postauksessa. Tämä paikka on tosiaan aikamoinen kokemus - suosittelen klikkaamaan Googlen kuvahakuun johtavaa linkkiä, joka tuossa vanhassa postauksessani on. Huono puoli tässä ravintolassa on se, että sinne on todella vaikeaa saada pöytää. Varaus on tehtävä soittamalla, jos haluaa Sora Margheritassa mussuttaa. Täällä oli herkullista, erittäin tyypillistä roomalaista cacio e pepe pastaa. Paikan erikoisuus on kuitenkin nuo uppopaistetut artisokat! Jos ei Sora Margheritasta pöytää saa, ei peli artisokkien suhteen ole kuitenkaan vielä menetetty! Siinä tapauksessa kannattaa sukeltaa vain rohkeasti Ghetton (vanha juutalaisten kaupunginosa) pienille kujille, ja etsiä joku toinen paikka, josta on mahdollista saada carciofi alla giudia. Ghettossa on muutenkin se hyvä puoli, että se on pullollaan autenttisia italialaisia ravintoloita. Tänne kaupunginosaan eksyy murkinoimaan aikas vähän turisteja.

Ivo a Trastevere (Via di San Francesco a Ripa, 158) - täällä olen syönyt vain pitsaa, mutta pasta-annoksetkin näyttivät tosi hyville! Myös paikan caprese, eli annos tomaattia ja puhvelinmaitomozzarellaa oli herkkua. Tämä on yksi niitä monia ihania Trasteveren paikkoja, joissa tarjoilijat on vauhdissa, pöytäliinat paperia, mutta tunnelma hyvä. (Kirjoitin muuten ensiksi sanan puhveli muotoon buhveli ja kauan kesti, ennenkä keksin mikä siinä on viallam vaikka vähän ooudolta näytti...)

Ai spaghettari (Piazza di San Cosimato, 58) - saatavilla on sekä pastaa että pitsaa, mutta mielestäni parempaankin pitsaa olen saanut, kuin mitä täällä tarjoiltiin. Pastat sen sijaan on erittäin hyviä, ja listoilla on myös paljon Roomalaisia erikoisuuksia! Sijaitsee myös Trasteveressa, mutta hieman kauempana Piazza di Santa Maria in Trasteveren hulinasta..

Vielä vähän yleistä höpötystä.. kuten ehkä huomata saattaa, meikäläisen ruokailut, muutamia spesiaalitilaisuuksia lukuunottamatta koostuvat joko pitsasta tai primistä (pastasta). Secondeja (eli lihoja) lisukkeineen tulee aika harvoin tilailtua. Jos on suurempi nälkä, niin alkuun voi aina napata bruschettan! Yhtään huonoa bruschettaa ei ole vielä minun eteen ravintolassa Roomassa tuotu. Niissä luotankin yleensä klassikkoon, eli tomaattibruschettaan!

Tässä siis joitakin minun kokemuksia ravintoloista Roomassa. Herkkupaikkoihin ei voinut tässä edes perehtyä, sittenhän tässä olisi mennyt ikä ja terveys (melkein meni nytkin!). Toivottavasti tästä on jollekulle hyötyä. Ja jos joku minun suosittelemiani testaa, niin toivottavasti pidätte! Ja jos Formula 1:sta ei pidä, niin ei tarvitse tulla kertomaan.. en kestäisi moista kuulla!

Itsetunnonkohotuspäivä

Kuten Jonillekin eilen sanoin, niin tänään oli viimeinen päivä vapaudessa! Huomenna, eli perjantaina, saan taas pallon jalkaani. Ja ihanan pallon saankin! Jee, puoliltapäivin nähdään ja sitten en vähään aikaan kyllä eroon suostukaan.

Viime päivät on sisältäneet paljon pastaa, pitsaa, gelatoa, supplíta (en oikein tiedä miten tuon suomen kielelle taivuttaisi), yhden uudet rantaläpsyt, liian monia jäähyväisiä, aika monia kyyneleitä, erittäin monia hysteerisiä naurukohtauksia, yhden yökyläilijän, paljon nähtävyyksiä yön hiljaisuudessa, henkeviä juttuja, äärimmäisen huonoja vitsejä, liian vähän yöunia ja yhden setin niin painavia matkalaukkuja, että hauikseen sattuu kun käden suoristaa.

Tänään viimeisenä vaihdon päivänäni (lasken niin, koska huomenna alkaa loma Jonin kanssa!) nautin hyvästä seurasta meren rannalla, sain vähän rusketusta, söin valkosuklaa Magnumin (lemppari jätski-jätski Suomessa, ei kyllä silti gelatoa voita...) ja tiskasin ison kasan tiskejä.

Illalla päätin lähteä vielä hetkeksi pyöriskelemään kaupunkiin ja hengittelemään tämän ihanan kaupungin tunnelmaa. Tarkoituksena oli siis nauttia vielä kerran ylhäisessä yksinäisyydessä Roomasta ja napsia pari valokuvaa. Viimeisen kerran pääsin myös kuuntelemaan italialaisten miesten huuteluita. Niitä ei nimittäin hirveästi miesseurassa enää jaella. Oon jo vitsaillut Jonille, että mitenköhän mää pärjään Suomessa, kun en enää ookkaan kaikkien mielestä kaunis. Itsetunto romahtaa oikein urakalla. Joten naureskelin itseksteni, että tänään mun tunnelmointireissusta tuli oikea itsetunnonkohotusreissu.

Aluksi, kun tänne tulin, se oli ihan hirveää! Että kaikki huuteli ja katsoi (blondi = luonnonoikku), mutta nyt sen on saanut todistaa, että ihan viatonta hölpötystä se on, joten olen päättänyt vaan iloita siitä, jos olen jonkun mielestä bellissima tai beautiful woman. Tai ihan sama, vaikkei ne sitä tarkoittaisi, nykyään otan tuollaiset jutut vastaan ihan hymy huulilla. Kiitoksia sitten vaan!

(Tätäkään kuvaa en ole muuten yhtään muokannut, katsokaa nyt miten ihanaa täällä on!)

Bussipysäkillä aika komeissa maisemissa kasikymppistä odotellessani, sain vielä kerran ilon aihetta. On nimittäin aina niin hauskaa, kun joku tulee kysymään multa tietä jonnekin! Italiaksi! Mää näytän sille, että mää tiedän, ja tiesinhän minä (no, tällä kertaa tiesin kyllä, ettei tähän kohteeseen pääse sisälle kello 21.30). Sitten kävi vielä ilmi, että tämä tietä kysyvä Firenzeläis-herra on ollut vuosia sitten Turun lääkiksessä Erasmus-vaihdossa. Kun mun bussi, tuli se vielä sanoi: "You are such a smiling person that you deserve all the best in the world!"

Kiitos vieras mies ja kiitos Rooma - tänään ette mua paljon onnellisemmaksi olisi voineet tehdä!

(asiaan vaikuttaa kyllä myös huomisen vieras! Jee!)

Ai niin, ja nyt on taas kirjoiteltukin varastoon, joten pitäkäähän blogia silmällä. Juttuja kyllä ilmestyy, vaikka lomalainen tuleekin. Muun muassa tulossa se toivottu juttu mun lemppari ruokapaikoista!

Kerran vielä pojat!

Tää on jo vanhaa kauraa ja valitettavasti Italiaan tuli futiksessa hopeaa. Mutta palataan nyt kerran vielä futisturnauksen aikaisiin tunnelmiin, ja jaetaan vielä pieni maistiainen siitä, miten älytön tunnelma tuolla Circo Massimolla oli pelin alkuhetkillä. Valitettavasti tunnelma lässähti loppua kohden, mutta olin positiivisesti yllättynyt että italialaiset jaksoi kannustaa omiaan ja heiluttaa lippujaan katkeraan loppuun saakka. Muuten, noita videolla näkyviä jättiruutuja oli sillä alueella neljä, jotta kaikki näkivät!

Saksa-pelin traumojen jälkeen pelasin varman päälle ja hankin Italian pelipaidan. Tällä kertaa oli paljon kivempi olla tyhmän saksalaisen sijaan bellissima.

En muuten tiedä voiko pitää paikkaansa, mutta Googlailin italialaisten lehtien sivuille etsimään tietoa, paljonko ihmisiä tuolla Circo Massimolla peliä katsoi ja varovaisin arvio oli 400 000! Että ihan kiva...

Cancello 6

Sunnuntaina mentiin tosiaan rannalle vähän parantelemaan rusketusta. Suunnattiin taas samaan paikkaan, josta on tullut meidän lemppari. Normaalit Ostian rannat on tosi täynnä ja biitsit on muutenkin valtaosin ykityisiä ja seutu lomakylämaista. Viimeiseltä Ostian junapysäkiltä voi kumminkin hypätä bussiin (jossa lukee että suuntana on MERI) ja körötellä noin 10 minuutin matkan i cancelli -rannoille. I cancelli tarkoittaa portteja, ja siellä on seitsemän eri porttia, joista voi pujahtaa ihanille, tosi luonnollisina säilyneille ja ilmaisille rannoille.

Sunnuntaina tuuli jonkin verran, joten rannalle ei läkähtynyt, vaikka olikin tosi kuuma keli. Lisäksi tuuli tarkoitti ihan älytsin siitejä aaltoja. Tämä tyttöhän rakastaa uimista ja erityisesti isoja aaltoja! Suureksi surukseni ne ei kuitenkaan kameralle tallentuneet ollenkaan niin hurjina. Mutta hurjia ne oikeasti oli! Mentiin uimaan ja ihan oikeasti ei taida yhden käden sormet riittää niiden kertojen laskemiseen kun ne aallot pyyhkäisi mukanaan ihan uppisukkeluksiin (onko tuo edes sana?!). Vaikka vettä oli vaan puoleen reiteen ja vaikka kuinka koitettiin ottaa aaltoja hyvin vastaan, silti ne iski välillä niin voimakkaasti että ne kaatoi meidät ja vei mukanaan.

Vähän syvemmälle kun meni, niin oli paljon helpompaa. Siellä ne aallot ei enää sillä tavalla paiskanneet, nosti vaan kivasti ylöspäin! Eli kertakaikkiaan täydellinen juttu lapsenmielisille aikuisille. Valitettavasti lapsukaisille ne aallot ei kyllä oikein olisi sopineet.

(Kristalle tiedoksi: seuraava kuva on ylivalottunut eli ei mun koivet noin valkoset oo!! )

Sitten huristeltiin kotia kohti. Odotettiin täpötäyttä bussia vaikka kuinka kauan. Vaikka joku mies ajoi meidän ohi bussipysäkillä, jarrutti ja peruutti takaisin tarjotakseen kyytiä juna-asemalle. Me oltiin niin hölmistyneitä, että hädin tuskin saatiin sanottua ei kiitos. Todettiin, että melkein olisi kannattanut suostua, kun bussia odotettiin parikymmentä minuuttia ja sittenkin saatiin änkeytyä ääriä myöten täyteen bussiin. No, pelattiin tällä kertaa varman päälle - sen verta nämä tytöt tietää, ettei vieraitten tyyppien kyytiin saa noin vaan hypätä!

Näistä tytöistä puheen ollen.. nyt Lisan kanssa päikkäreille Villa Borgheseen ja sitten illalliselle ja sanomaan heipat Lisalle. Huomenna aikaisin aamulla se hyppää lentokoneeseen ja meidän päivittäiset näkemiset loppuu. Siitä oon kyllä varma, ettei nämä hyvästit ole. Moikat vaan vähäksi aikaa. Saattaa kyllä silti olla, että vähän itken. Saattaa olla, että vähän itkettiin jo tänä aamuna aamupalalla. Ja eilen illalla.

Spoleto

(Doris - if you "read" this: i was not patient enought to wait all the photos to be put in Dropbox so i stole some from facebook!)

Läksiäisiä saa tällä viettää niin monia kuin vai ehtii. Yksi ihana ystävä, Itävaltalainen Doris lähti kotia kohti myös viime lauantaina, mutta onneksi ehdittiin sitä ennen käydä tekemässä vielä yksi ihana päiväretki. Keskiviikkoaamuna oli vuorossa tämän puolen vuoden aikaisin herätys kun kello pärähti soimaan 6.15, ja meitsi ponkaisi ylös. Suihkun ja pukeutumisen jälkeen silmät ristissä hyppäsin metroon, jotta ehtisin Spoletoon vievään junaan.

Spoleto on pieni, vanha kaupunki Umbrian alueella, Perugian maakunnassa n. 125 kilometrin päässä Roomasta pohjoiseen. Meillä ei ollut mitään sen suurempia suunnitelmia kaupungin suhteen. Tarkoituksena oli mennä vaan nauttimaan päivästä ja uusista maisemista ja siinä tavoitteessa kyllä onnistuttiin.

Ihailtiin kukkulalla olevaa linnaa ja katseltiin maisemia sen ympäriltä. Ihmeteltiin vanhaa siltaa, joka on osa vanhaa akveduktia. Ihmeteltiin myös sitä valtavaa metsän määrää, ja myöhemmin selvisikin, että sitä aluetta kutsutaan Italian vihreäksi sydämeksi. Käytiin me myös arkeologisessa museossa ja toteamassa että hehkutetut vanhat teatterin rauniot oli suorastaan minimaaliset. Kuljettiin pienen pieniä kujia ja ihmeteltiin sitä, miten jotkut voi oikeasti elää siellä! Ja ajaa autoa! Säikähdin melkein 20 senttistä kirkkaanvihreää ötökkää ja istuskeltiin puistossa juttelemassa haikeita vaihtoajan päättymisestä.

Kertakaikkiaan siis hyvä reissu ihanan ystävän kanssa viimeisistä yhteisistä hetkistä nauttien. Kaupunkikin oli kiva uusi kokemus, olihan se mukava nähdä, mutta ei se mikään turistirysä tosiaan ole. Joten erittäin sopiva tuommoiseen rentoiluun. Ja tulipahan ruksitettua lisää yksi alue Italiasta valloitetuksi. 20:stä Italian alueesta olen toistaiseksi tsekannut Lazion, Campanian, Toscanan, Umbrian, Veneton ja Emilia-Romagnan. Ennen Suomeen paluuta tulee vielä käytyä myös Lombardiassa, joten tuleville vuosille jää vielä ainakin 13 matkakohdetta!

Vielä vanhempia juttuja

Vielä äitin ja isin vierailua vanhempi juttu oli Jonin vierailu. Kahdesta ekasta päivästä raportoinkin, mutta rehellisyyden nimissä nyt tuntuu jo niiin kaukaiselta se Jonin edellinen vierailu, etten ihan heti edes muistanut, että mitäs me sen loppuvierailun aikana tehtiin. Kyllähän se kuitenkin muistui mieleen, että sen viikonlopun sunnuntaina käytiin katselemassa Colosseumia, katseltiin hotellilla jääkiekkoa, ja sitten lähdettiin illalla sekä ihmettelemään Vatikaania iltahämärissä, käveltiin piiiitkä matka Vatikaanista Gianicolo kukkulan yli Trastevereen illalliselle.

Ja maanantaina sitten ei ollutkaan ohjelmassa paljon muuta kuin Jonin saatteleminen lentokentälle. Niin ja sen jälkeen parin kyyneleen tirauttaminen. Kyllä oli silloin taas vaikeaa sanoa heippa, mutta nyt ei ole enää kuin pari vaivaista viikkoa, että saa taas sanoa moikka! Jee!

Vanhoja juttuja

Tässä tajusin viimeisimmän vieraan käynnistä kirjoittaessani, että mullahan on jäänyt edellistenkin vieraiden käynneistä sepustaminen kesken. Sekä äitin ja iskän, että Jonin vierailuista. No, ei muuta kuin tarttumaan härkää sarvista ja eetterin ennennäkemätöntä materiaalia äitin ja iskän vierailusta.

Kaikkien nähtävyyksien katselun lisäksi haluttiin ottaa välillä rennostikin. Sen takia yksi päivä vietettiinkin melkein kokonaan Villa Borghesessä piknikillä. Yksi toinen päivä taas vietettiin

Ostiassa rannalla, kun siellä oli joku kuuluisa ja suosittu lentonäytös.

Kun viikko oli aikaa tuhlattavaksi niin yhtenä päivänä tehtiin sitten reissu myös Tivolin kaupunkiin, jossa on kolme kuuluisaa puutarhaa. Käytiin tutstumassa kahteen niistä. Villa d'Estestä äiti haki erityisesti ideoita oman puutarhan vesiaiheeseen.

Villa Gregorianassa puolestaan vesiaiheet oli myös mielenkiintoisia, mutta ehkä nuo vesiputouset voi olla vähän liian haastavia toteuttaa?

Kaikkiaan kuitenkin viikkokin hujahti tosi nopeasti. Oli kuitenkin kiva saada molemmat, sekä äiti että iskä tänne käymään (Jartsa, sua kaipailtiin!)  ja kyllähän nekin väittivät, että mukavaa oli. Vai eivätkö vaan uskaltaneet sanoa muuta päin naamaa..?

Musei Capitolini

Tiistaina käytiin Lisan kanssa tutustumassa Musei Capitoliniin, siis museoihin, jotka siis sijaitsee nimensä mukaisesti Capitolium-kukkulalla, ihan Rooman keskustassa. Capitolium on yksi niistä seitsämästä kukkulasta, joille Rooma muinoin rakennettiin. Siellä sijaitsi vaaanhan Rooman tärkein temppeli, Jupiterin temppeli, jonka raunioita on osittain vieläkin nähtävissä museon sisällä.

Museo on täynnä patsaita ja maalauksia. Kuuluisin patsas on varmaan pronssipatsas, jossa naarassusi imettää Remusta ja Romulusta. Museon sisällä on myös iso pronssipatsas Marcus Aureliuksesta. Alkuperäinen on siis sisätiloissa ja kopio siitä edelleen ulkona, Campidoglion aukion keskellä, mihin eräs herra nimeltään Michelangelo sen muinoin sommitteli. Maalauksista kuuluisin lienee Carvaggion Fortune Teller.

Olihan se mielenkiintoista ja onhan siellä tämmöisen todellisen roomalaisen käytävä. Mutta rehellisyyden nimissä myönnettäköön että ehkä tuli taas pariksi päiväksi patsas-, ruma renesanssivauva- ja taulukiintiö täyteen. Museolta maisemat on kuitenkin niin näyttävät. Yhden rakennuksen ikkunasta näki ihanan ilta-aurinkoisen Colosseumin ja museon takaa sai taas kurkkia oikein hyvillä näkymillä Forum Romanumille, jossa muinoin oli poliittisen toiminnan ydin.





Olihan se tällaisille pienille aivoille, tällaisilla helteillä myös aika uuvuttavaa. Kulttuurin täyteistä iltaa täytyikin käydä vähän keventämässä pitsalla kahden ja puolen tunnin ahkeran museoinnin jälkeen. Nams! Kuvia ei tosin ehtinyt napsia kun pitsat ja suplit meni parempiin suihin niin nopeasti.