perjantai 15. kesäkuuta 2012

Suomalaista ruokaa

Italialaisten ällö-salamien, ja tanskalaisten ruisleipä-olut-puuron jälkeen oli aika maistella vähän suomalaisia makuja. Tiistaina siis oli mun kokkailuvuoro, ja ruokalistalla oli karjalanpiirakoita munavoilla, karjalanpaistia keitetyillä perunoilla ja puolukkahillolla, kaali-porkkana-omena -raastetta ja mustikkakiisseliä kermavaahdolla.

IMG_0851

Olipahan taas vaikeaa löytää kaikkia etsimiäni ainesosia. Lähimarketeista ei löytynyt edes läheskään kaikkea mitä olisin halunnut, joten hurautin bussilla Porta di Roma -ostoskeskuksessa sijaitsevaan hypermarkettiin. Sieltäkään ei löytnyt lanttua (löytyi kyllä kuva, ja hinta jollekkin lantun tapaiselle, mutta kori oli tyhjää täynnä), mutta sentään kauheiden tuskien jälkeen löysin perunajauhoa ja laakerinlehtiä. En voi ymmärtää, miten tässä maassa ei meinaa löytyä laakerinlehtiä? Ainoat, mitkä koko marketissa oli, löytyi sitten joltain eko-osastolta. Niin ja puolukkahilloa sai ainoastaan ikeasta. Mansikkamehua ei mistään. Enkä itseasiassa löytänyt sieltä hypermarketista yhtä ainutta mehutiivistettä, joten ostin Ikealta myös puolukkamehutiivisteen.  Äiti ja isi luonnollisesti toi karjalanpiirakat tullessaan. Sehän olisikin ollut näky, jos minä olisin täällä alkanut niitä itse vääntämään. Niin ja ilman uunia tietenkin..

IMG_0852

Yhden paniikkipuhelun vaan jouduin kokkailun lomassa äitille soittamaan, ja kämppikset joutui vähän vahtimaan hellalla porisevia kattiloita sillä aikaa kun minä kuivaasin hiukseni ja vaihdoin pyjamat pois - eli vähän kiirus meinasi tulla. Karjalanpiirakat herätti niiin paljon mielenkiintoa ja uteliaisuutta ja arvailuja niiden käyttötarkoituksesta ja sisällöstä, mutta pidin suuni supussa ja maltoin kertoa kaikista ruokalajeista vasta sitten kun istuttiin pöydän ääressä valmiina syömään.

IMG_0857

Kaikki onnistui ihan hyvin, tosin mustikkakiisseli (ikean puolukkamehuliemeen ja pensasmustikoihin) ei maistunut ollenkaan niin hyvälle, kun olisi maistunut itsetehtyyn mehuliemeen ja oikeilla metsästä kerätyillä mustikoilla. Noo, ei kukaan kuitenkaan rohjennut valittaa vaan kaikki söi urheasti! Syöjinä oli siis mun lisäkseni väkeä Italiasta, Tanskasta, Saksasta ja Itävallasta. Kyllä ne kaikki myös santsasi sekä karjanpaistia, että karjalanpiirakoita! Eli voisi sanoa, että onnistunut ilta oli ja tuntui niin kotoisalle. Tai maistui niin kotoisalle. Pääsispä jo tulemaan takasin Suomeen...!

6 kommenttia:

  1. Hyvä Kirsi! Et oo vielä siellä unohtanu miten laitetaan suomalaista ruokaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En vielä :D ainakaan ihan kokonaan! Leipomisen oon varmaan unohtanu kokonaan, kun täällä ei oo sitä tylsää uunia!

      Poista
  2. Voihan vitsit! Älä nyt vielä rupea Suomeen haluamaan, kyllä täällä ehtii sitten taas olemaan! Miksei nyt voinu olla pääsiäisen aika (vaikka vain siellä), niin olisit yllättänyt porukat noitten muiden ruokien lisäksi mämmillä! Niinhän se julkkutvkokkikin sanoi telkkarissa kerran, että mitään niin kauheaa Suomessa ei voi tarjota kuin leipäjuusto, karjalanpiirakat ja mämmi! Taisi piirakat kyllä maistua, niin olivat herkullisen näköiset tuossa kuvassakin. Me täällä yritetään pitää ilmoja sen verran lämpiminä, että säästyisi sullekin ihan oikeita mustikoita. Jos et itse ehdi keräämään, niin mama varmasti sen sun puolesta hoitaa! Näillä näkyminhän on luvattu ihan hyvää mustikkasatoa. Oot kyllä aikamoinen kokki, kun noin vain väsäät karjalanpaistinkin. Ei kuule onnistu vanhaltakaan sen tekeminen. Toivottavasti sun flunssa on jo ohi ja oot kunnossa, mulla ääni oli eilen muiden iloksi pois kokonaan, mutta tänään on jo vähän pihissyt! Tante Rapu meni teidän mökille lomailemaan täältä meidän työleiristä, huomenna sitten tavataan koko jengi ilman sua ja Rekoa ylätalolla Pinjan synttäreiden ja Ukkomehton avajaisten merkeissä. Vanhatkin ovat väsäilleet 70-luvun vaatteita, kun se on huomisen teemana. Sattuu nimittäin olemaan niin, että Rapu, Oksus ja minä taidetaan olla ainoat, joilla on ihan kokemustakin 70-luvusta, kun silloin oltiin jo ihan aikuisia! Terkkuja meiltä kaikilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en nyt menisi vannomaan, että ne karjalanpiirakat kovin mallikkaasti meikäläiseltä olisi onnistunut. On vähän harjoituksenpuutetta, kun niin helpolla, niin hyviä kaupasta saa!

      Näinkin Päivin facebookista jo tyylinäytettä teidän eilisistä kemuista ja komealtahan tuo näytti. Toivottavasti on enemmänkin kuvamateriaalia, niin saadaan sitten taas urakalla nauraa.

      Ja tosiaan, se voipo olla, että joudun mammaa ja Jonia rekrytoimaan marjatalkoisiin.. no ainakin mammaa, koska Jonikin on poissa niistä kuvioista heinäkuun lopusta alkaen (kun siis tänne taas reissaa!). Eiköhän se äiti auta, jos oikein kauniisti pyydän!

      Poista
    2. Jaa että mustikan keruuseen....onnistuiskohan tänä kesänä taas sillei, että pikku jakkaralla mättäitten keskellä, kiikun vieressä vois istua nököttää ja keräillä? Ehkä saadaan diili tehtyä!

      Pippalot oli hyvät, asut myös. Osa kuvista on otettu oikealla, 70- luvulla rippilahjaksi saadulla kameralla FILMILLE, joten niiden teettäminen ja sitten kai skannaaminenkin vie hiukan aikaa. Jotain saa nähdä ehkä jo aikaisemmin...

      Jos sun ruokavieraat otti lisääkin, niin se on merkki siitä että hyvin meni! Osaatpa sitten tehdä Jonillekin karjalan paistia. Ja luulenpa, että leipomistaito ei unohdu hetkessä, vaan pian on sitten pakastin täynnä. Kai Joni on syönyt sitä tyhjäksi vanhoista?

      Poista
    3. No ainakin oon Jonia käskenyt syömään sen pakkasen tyhjäksi, siitä en oo varma, onko se totellut? Sen pitäisi muutenkin tehdä pieni inventaario, että vähän näkisi, että mitä marjoja sinne kannattaa edes keräillä!

      Ja toivotaan, että olisi niin hyvä mustikkavuosi, ettei paljon tarvitsisi liikkua! Tosin pitäisihän Joninkin mustikkaan päästä kun on oma poimuri ja kaikki!

      Poista