Forza Italia!

Hip hei, tulihan sieltä eilen voitto! Mahtavaa! Tunnelma oli kyllä kertakaikkiaan katossa. Pelin jälkeen italialaiset käyttäytyi ihan niinkuin mestaruus olisi jo tullut. Kadut oli ihan täynnä autoja ja skoottereita joitten kyydissäolijat (valtosa ilman paitaa) heiluttivat Italian lippuja ja ajoivat töötti pohjassa! Ainoa vähän harmillinen asia oli se, että kaikki luulivat mua saksalaiseksi ja valehtelematta 30 kertaa tuli jollekkin huudettua vastaukseksi jotain tyyliin "Mää oon suomalainen, forza Italia!!". Sillä ne aina sai leppymään! Vakavassa harkinnassa oli kyllä myös SONO FINLANDESE (olen suomalainen) tatuointi keskelle otsaa.

VAROITUS! Kannattaa ottaa volumet pois täysiltä ennen videon katsomista!

Kaiken kukkuraksi pelin jälkeen löysin "tanssilattialta" vitosen setelin, joten käytiin Lisan kanssa ostamassa vielä herkku crepit. (Ollaan vakkariasiakkaita ja saadaan myös alennusta.) Ei siis muuta valittamista, kuin valkoisen t-paidan ja vaaleiden hiusten yhdistelmä. Tänään kävin hankkimassa sunnuntaita varten italian (piraatti)pelipaidan, Balotellin nimellä tietenkin. Vaikka ei sen puoleen, ei se sunnuntaina taida enää samanlaista mulle olla, koska vaikken italialaiselta näytä, niin en kyllä näytä espanjalaiseltakaan!

Tänään jäin tänne kämppään yksin, ja Lisakin lähti viikoksi rantalomalle, joten vähän on yksinäinen olo! En kuitenkaan halua ihan erakoitua, joten kohta tapaan kavereita ja hurautetaan junalla Ostiaan rannalle vaahtobileisiin. En tosiaan tiedä mitä aion laittaa päälle, mutta äitin kanssa todettiin että ei ainakaan kannata uhrata aikaa siihen, että kihartaisi hiukset.

Huomenna Suomessa sukulaiset kokoontuvat rippijuhlia juhlistamaan, mutta minä suuntaan luultavasti bussilla Fregeneen rannalle. Sen pitäisi olla urheilijoiden ja julkkisten suosima mesta! Näitä pikkureissuja on kyllä mielessä jo vaikka kuinka monta, toivottavasti saan tosiaan aikaiseksi myös toteuttaa mahdollisimman monta niistä..!

Mukavaa viikonloppua teillekin, palaillaan!

Ps. tämmöisen näin Facebookissa, toivotaan näin!!!

Pakkausrumbaa

Moikka täältä vihdoin taltutetun kaaoksen keskeltä! Munhan siis tosiaan täytyy muuttaa heinäkuuksi toiseen asuntoon ja muuttopäiväksi oli sovittu 29. eli huominen, joten eilen ei auttanut muu kuin alkaa sullomaan kamoja kasseihin. Samaan aikaan Sigrid pakkaili omia tavaroitaan, sillä Sigridin kotiinlähtö koittaa viiden tunnin päästä. Täällä oli eilen aikapaljon vaatteita levällään, ja sekä normaalia että pakkaustuskanhikeä valui kasvoilla. Nyt kuitenkin Sigridillä on tavarat pakattuna, minulla melkeinpä myös - vaikka eihän sillä mitään väliä vielä olisi ollut, sillä vuokraemäntä kävi äsken vierailulla ja kappas, muuttopäivä onkin vasta tiistai. Selvä homma. Elellään sitten matkalaukusta vaatteita etsien vielä viisi päivää.

Eilen oltiin viimeisellä illallisella oikein ihanassa pienessä ravintolassa Campo de' Fiorin lähellä. Tunnelma oli mukava ja ruoka hyvää.. minulla ei tietenkään kameraa ollut mukana, mutta Sigridiltä sain lainattua vähän tunnelmakuvaa ja kuvan muitten tyttöjen jakamasta alkupalasta. Minä mussutin alkupalaksi tomaatti-bruschettaa, möms möms!

Mutta nyt vielä suorittamaan viimeiset valokuvien vaihtelut ja sitten lähdetään testaamaan vielä yksi kovasti kehuttu jätskipaikka. Illalla pitääkin sitten mennä kannustamaan Italia EM-futiksen finaaliin, olisi nimittäin hauskaa olla täällä sitä humua seuraamassa. Joten peukut pystyyn Italialle eiks vaan?

"Hullu mutta hauska päivä"

Moikka! Firenzestä on palattu ja eilen juhlistettu taas kolmen kivan tyypin läksiäisiä. Rehellisyyden nimissä mää oon tällä hetkellä ihan mielettömän väsynyt, mutta ei kyllä huvittaisi tuhlata koko päivää nukkumiseenkaan. No, aloitetaan nyt ainakin kertoilemalla vähän juhannuksesta, jota Christina facebookissa kuvaili hulluksi mutta hauskaksi päiväksi.

Me siis nautittiin juhannusaatosta Villa Adassa. Minä ja Lisa oltiin valmisteltu ohjelmaa ja vähän ruokia. Me hoidettiin ne perinteiset jutut, ja tytöt toi sitten jokainen vähän jotain, että aika kiva lounas saatiin kasaan. Listalla oli "uusia" perunoita, "tillillä" (ruohosipulilla, ei löydetty tilliä), silliä (matjes, sinappi ja kermaviili), näkkäriä ja salaattia. Sitten lisänä ihan normalia leipää, vähän juustoja ja lihaksia siihen päälle. Jälkkäriksi balleriina-keksejä, hedelmiä ja mansikoita (mansikkakakkusuunnitelma jouduttiin perumaan +35 asteen lämpötilan vuoksi). Ruuan jälkeen laulettiin Helan går ja maistettiin snapsia.

Meitä oli paikalla Suomi & Ruotsi edustuksen lisäksi moooonta tyttöä Tanskasta, ja lisäksi edustukset Saksasta, Itävallasta ja Bulgariasta. Kun massut oli täynnä sai tytöt nauraa suomalaisille juhannustaioille ja ihmetellä mm. saunavastan tarkoitusta. Sen jälkeen oli vuorossa vähän pihapelejä, eli kahdella joukkueella kisattiin muutamia viestejä. Lajeina oli pussihyppely, porkkanajuoksu, lusikka-suussa-peruna-lusikassa -viesti ja tukkihumala. Mun mielestä meidän joukkue kyllä selkeästi voitti, mutta päätettiin sitten kuitenkin tuomita se viralliseksi tasapeliksi.

Öö... mites tää mun porkkanajuoksun tyylinäyte? Voin vaan kuvitella kuinka oleellisesti tuo käsien asento auttoi sitä porkkanaa pysymään asemissaan..

Ihan ei juhannussalkoa saatu kasaan, joten tehtiin vähän köyhän miehen versio isosta männystä ja parista ilmapallosta. Sitten nautittiin ruotsalaisesta ehdottoman tärkeästä juhannuksen osasta. Odottakaas vaan: juhannussalon ympärillä tanssien ja laulaen esitettävästä PIENET SAMMAKOT -laulusta! En vaan ymmärrä, miten se liittyy juhannukseen, mutta kuulemma olennaisesti. Selvä homma! Minä ja Lisa näytettiin ensin mallia, ja sen jälkeen muutkin osallistui tanssiin.

Kun oltiin juostu ja hypitty ja tanssittu lötköiltiin vielä jonkin aikaa nurmikolla (joka veden puutteessa on kärtsänny ihan kuivaksi) ja sitten käytiin vähän raikastautumassa ja mentiin illalla tanssimaan. Tosiaan aika erilainen juhannus suomalaiseen verrattuna, mutta kyllähän sitä nyt voi edes kerran jotain muutakin kokeilla. Kivaa oli kaikkiaan!

Palaillaan taas huomenna asiaan. Tänään pitää pakkailla, siivoilla ja valmistautua muuttoon (joudun muuttamaan heinäkuuksi toiseen kämppään), skypeillä ja sitten käydään illalla vielä jäähyväisillallisella.

Jussia

Miten on teidän juhannus sujunut? Vaikka olikin kertakaikkisen erilaista, niin täällä ainakin on sujunut oikein mahtavalla tavalla. Eilinen, eli juhannsaatto oli niin hauska päivä, että en olisi uskonutkaan! Ihan mahtava kelikin. Vaikka Suomen juhannusta rakastankin, niin oli se mukavaa juhlistaa jussia kukkaseppeleessä ja kukkahameessa (ja tietty Suomi -t-paidassa). On nimittäin usein Suomessa vaatinut vähän toisenlaista varustusta... lämmöllä muistellen esimerkiksi sitä vuotta kun olin pukeutunut keltaisiin sadehousuihin, jätesäkkiin ja farkkukankaasta tehtyyn kalastajanlakkiin.

Palaillaan kuitenkin juhannuksen juttuihin myöhemmin, ehkä vasta ensi viikon puolella. Kuvia on nimittäin aikamoinen kasa, mutta niitä ei ehdi käydä läpi nyt. Nyt pitää nimittäin kiiruhtaa unten maille, koska huomenna on aikainen herätys ja sitten käännän nokan kohti Firenzeä. Siellä on nimittäin tsiippari-laumalla vuokrattuna mahtava villa, ja minähän menen niitten lomaa vähän kuokkimaan! Tiistaina palailen sitten takaisin Roomaan (silloin on kolmen ystävän läksiäispippalot, nyyh!).

Mutta aurinkoisia päiviä, nauttikaahan kaikki olostanne. Minä ainakin aion tehdä niin!

Kilppareita juhannusrekvisiitana

Heissulivei! Toissapäivänä käytiin valmistautumassa juhannusjuhlien emännöintiin katselemalla Villa Adasta sopivaa paikkaa, jossa voitaisiin lounastaa ja harrastaa vähän pihapelejä. Siinä lähettyvillä on pieni lampikin! Mahtavaa! Ei sinne tosiaan uimaan voi mennä, sillä meidän juhannuslätäköt on varattu toisenlaisille uimareille, nimittäin kilppareille!

Siellä se polskii, oiii!

Mutta tosiaan toissapäivänä käytiin Ikeassa suorittamassa välttämättömiä tarvikehankintoja. Juhannustarpeet, esim. sillit oli tarkouksessa Ikea Family kortilla, jota meillä ei tietenkään ollut. Kiltti kassa setä kuitenkin iski silmää ja antoi meille köyhille opiskelijoille alennukset kaikesta huolimatta, ihanaa!

Huomenna on sitten h-hetki luvassa! Voi kumpa olisi mölkky, mitä pelata (ja Joni, ei, en edelleenkään aio kaataa mandariinipuuta ja tehdä itse mölkkyä!). Mutta pelataan tukkihumalaa sitten siitäkin edestä, hahaa. Sehän on tunnetusti hauskinta järjestäjän roolista katseltuna kun saa nauraa muille. Vaikka olen kyllä niittänyt mainetta aikamoisena tukkihumalamestarina. Okei, oon siinä omasta mielestäni hyvä ja levitän itse sanaa, että oon aikamoinen mestari.

Tänään latailtiin akkuja juhannusjuhlia varten tällaisissa merkeissä. En valittanut.

Nyt valitan, mutta ihan vähän vaan, sillä huolellinen aurinkorasvailu ja monen kympin suojakertoimet pääsivät pettämään mut bikinien alaosan ympärystöstä.. Muualla ei mitään ongelmaa, mutta alamassussa vähän punottaa ja tuntuukin ikävältä. Harmi, vaikka mielestäni niiin huolella rasvailin. Täällä nimittäin ei parane tuon auringon kanssa leikkiä!

Perjantaina ei varmaan ehdi sen enempää naputtelemaan (ei sen puoleen, tuskin kukaan lukeekaan!), mutta lauantaina toivottavasti ehdin päivittää juhannustunnelmia, ennen kuin sunnuntaina on luvassa jotain muuta super-kivaa! Hihii, kerronpa siitä sitten myöhemmin, mutta innoissani olen, jeee!

Loma, loma, loma, loma!

Lo-ma-ma! (Siwa mainoksen sävelellä, hahah)

Okei, ei nyt viitsi ihan hirveästi nuolaista ennen kuin tipahtaa. Viimeinen tentti tosiaan on jo ohi, mutta sen tulokset saan vasta ensi viikon keskiviikkona, jolloin voin varmaksi sanoa, että kouluhommat olisi ohi. Toivotaan parasta, mutta pelätään pahinta! No, en minä missään tapauksessa tätä viikkoa aio käyttää opiskeluun, koska jos ei se tentti mene läpi, niin vasta sen jälkeen alkaa uusintaa varten lukeminen.

Eilen kesäloman kunniaksi tuli pyörähdettyä päivällä biitsillä. Illalla sitten otettiin juhlan kunniaksi lasilliset kuohuvaa, syötiin vähän nutella-valkosuklaa leivosta, kuunneltiin hyvää musiikkia ja sitten suunnattiin Tiber joen rantaan Rock around the river -tapahtumaan.

Siellä joen rannalla, ei siellä korkealla ylhäällä, vaan siellä ihan alhaalla, melkein veden tasolla oli jonkinmoista markkinameininkiä. Kuppiloita ja kojuja ja muuta sellaista. Pääasiassa me kuitenkin oleskeltiin tuommoisessa paikassa, missä livebändi soitti Elvis -covereita. Vähän jouduttiin tanssilattian puolellekin, kun pyyntöjä sateli. Ei musta ja Sigridistä kyllä ehkä ihan swing-tanssi mestareiksi olisi, mutta parhaamme mukaan twistailiin!

Tänään sitten suunta kohti Villa Adaa, jossa olisi luvassa auringossa löhöilyä ja juhannusjuhlien suunnittelua. Kun suunnitelmat on juonittu, lähdetään Porta di Roman Ikeaan tekemään suunnitelmista totta.. eli ostamaan ainakin mun "suurinta herkkua", silliä!

Mukavia kesäpäiviä sinne Suomeenkin!

Ps. Italia eteni jatkoon jalkapallossa, jee! Tunnelmallisia peli-iltoja siis luvassa lisää!

Hikistä hommaa..

Huh hellettä! Täällä on loppurutistus meneillään: huomen aamuna odottaisi (toivottavasti) viimeinen tentti! Kirjojen ja artikkeleiden parissa onkin tässä aika aktiivisesti tullut aikaa vietettyä viime aikoina, ja huomenna laitetaan sitten testiin meikäläisen tiedot aiheesta käyttäytymispsykologia ja taloustiede. Mieli olisi kyllä tehnyt viettää enemmänkin aikaa myös tän kämpän ulkopuolella, kelit on nimittäin olleet aika kivat. Niin kivat, että tässä istuessa ja lukiessakin hiki valuu! Mutta en valita!

Tänä vuonna tulee olemaan muuten ensimmäinen juhannus elämässäni, jota en vietä Ruunankalliolla. Ei uimista, eikä saunomista, savulohta, kokkoa ja saunavastaa.. pidetään jonkinmoiset juhannusjuhlat toki täälläkin ja aiemmin harmittelin, kun ei oikein saa noita saunoja ja vihtoja mitenkään täällä toteutettua. Sääennusteet nähtyäni totesin kumminkin, että eihän tänne oikeastaan tarvitsisi muuta kuin ne vastat hankkia, niin homma olisi hanskassa. Sauna -tunnelmaa taidetaan nimittäin saada ihan luontoäidin puolesta!

Nyt vielä hetkeksi sukellan muistiinpanojeni pariin, ja sitten olisikin luvassa vähän Skypettelyä, ja illalla Italian jalkapallopelin katsomista. Ollaan menossa yliopistolle katsomaan, siellä kirkkosalissa näytetään isolta screeniltä kaikki Italian pelit, ja villit huhut kertovat, että tarjolla on ilmaista limpparia, popcornia ja jätkskiä! Toivottavasti Italia voittaa, ja etenee jatkoon niin pysyy tunnelma yllä. Tässä lyhyt videonpätkä siitä, kun oltiin katsomassa Saksa - Hollanti peliä. Saksalaisilla ainaki oli mielet korkealla!

Heippa ja hyvää elämää!

(Olisin hirveästi halunnut otsikoida tän dramaattisesti And then there were three...)

Sunnuntaihuomenta! Tai no, siellä ollaan kyllä jo iltapäivän puolella ja täälläkin kello lyö puoltapäivää. Mutta rehellisyyden nimissä heräilin vasta reilu puoli tuntia sitten. Kaikki uni tuli tarpeeseen sillä höyhensaarille matka alkoi vasta noin viiden aikaan aamuyöstä - ja toisinkun arvelen rakkailla sukulaisillani käyneen, tällä kertaa valvominen ei johtunut minkäänlaisista pippaloista, vaan huomattavasti haikeammista syistä: viime yönä nimittäin lähti kotimatkalle ensimmäinen meidän kämppiksistä. Henrikin yhdistettyjä läksiäisiä ja synttäreitä vietettiin perjantaina (kuvat siis siltä illalsta!), ja nyt sitten lauantain ja sunnuntain välisenä yönä huikattiin viimeiset heipat ja lykättiin Henkka viimeisen kerran meidän ihanaan hissiin ja kotia kohti.

Tuntuu niin hassulta nähdä tuolla käytävässä Henrikin huoneen ovet levällään ja huone ihan tyhjillään. Ja tuntuu hassulta ajatella, että neljä kuukautta on eletty niin tiiviisti. Nähty joka päivä, jaettu keittöt ja kylppärit ja kierretty yhdessä näkemässä ja kokemassa kaikkea ja nyt vaan sanottiin heipat ja se on ohi! Tanska ei kuitenkaan ole hirveän kaukana Suomesta, joten ei tämä ihan niin lopulliselta tuntunut, kun esimerkiksi heippojen sanominen Annalle, joka asuu Philadelphiassa. Tottakai hartaana toiveena on, että vielä nähdään (hihi, varsinkin kun olen "muutamia" kutsuja toistaiseksi kuvitteellisiin häihini jaellut), mutta ei sitä koskaan voi tietää. Varsinkin semmoisia kaukana asuvia ihmisiä, joista ei tullut tosi läheisiä, tuskin näen enää ikinä.

Oli hauskaa, heippa ja hyvää elämää!

Onhan tässä vielä joidenkin tyyppien kanssa reilun kuukauden verran aikaa vietettävänä, mutta valtaosalle joutuu kyllä tulevan kahden viikon sisään sanomaan heipat. Suosituin kotiinlähtöaika kun taitaa kesäkuun loppu olla. Jos saa ihan rehelliseksi heittäytyä, niin kyllä minua myös vähän hirvittää, että kuinka yksinäiseksi tänne jää. Varsinkin viimeisen vajaan viikon, ennen Jonin tuloa (heinäkuun 27. päivä) olen ilmeisesti täällä ihan yksin. No, ei kai sekään niin kamalaa ole, hurautan junalla biitsille loikoilemaan ja lukemaan HALPOJA naisten- ja muotilehtiä! Ja nautin ylhäisestä yksinäisyydestäni (ja siitä, että Italian Voguen ja kesä-Voguen yhdistelmän saa alle viidellä eurolla, ja Cosmopolitan -lehden hintaan 2,20€!!).

Ei kai tuollainenkaan kamalaa ole... Mutta muutokset vaan ovat.

Ps. tottakai olisin voinut nukkua viime yönä ennen Henkan lähtöä. Ja oma valintani oli myös herätä sanomaan heippa silloin aamu yöstä.. mutta minun kanssa eläneet ihmiset, ainakin Joni, varmaan hyvin tietää, että reagoin jännitykseen aina unellani.. kun joku vaivaa, huolettaa tai jännittää, ei uni vaan tule. Ei vaan tule.

Suomalaista ruokaa

Italialaisten ällö-salamien, ja tanskalaisten ruisleipä-olut-puuron jälkeen oli aika maistella vähän suomalaisia makuja. Tiistaina siis oli mun kokkailuvuoro, ja ruokalistalla oli karjalanpiirakoita munavoilla, karjalanpaistia keitetyillä perunoilla ja puolukkahillolla, kaali-porkkana-omena -raastetta ja mustikkakiisseliä kermavaahdolla.

Olipahan taas vaikeaa löytää kaikkia etsimiäni ainesosia. Lähimarketeista ei löytynyt edes läheskään kaikkea mitä olisin halunnut, joten hurautin bussilla Porta di Roma -ostoskeskuksessa sijaitsevaan hypermarkettiin. Sieltäkään ei löytnyt lanttua (löytyi kyllä kuva, ja hinta jollekkin lantun tapaiselle, mutta kori oli tyhjää täynnä), mutta sentään kauheiden tuskien jälkeen löysin perunajauhoa ja laakerinlehtiä. En voi ymmärtää, miten tässä maassa ei meinaa löytyä laakerinlehtiä? Ainoat, mitkä koko marketissa oli, löytyi sitten joltain eko-osastolta. Niin ja puolukkahilloa sai ainoastaan ikeasta. Mansikkamehua ei mistään. Enkä itseasiassa löytänyt sieltä hypermarketista yhtä ainutta mehutiivistettä, joten ostin Ikealta myös puolukkamehutiivisteen.  Äiti ja isi luonnollisesti toi karjalanpiirakat tullessaan. Sehän olisikin ollut näky, jos minä olisin täällä alkanut niitä itse vääntämään. Niin ja ilman uunia tietenkin..

Yhden paniikkipuhelun vaan jouduin kokkailun lomassa äitille soittamaan, ja kämppikset joutui vähän vahtimaan hellalla porisevia kattiloita sillä aikaa kun minä kuivaasin hiukseni ja vaihdoin pyjamat pois - eli vähän kiirus meinasi tulla. Karjalanpiirakat herätti niiin paljon mielenkiintoa ja uteliaisuutta ja arvailuja niiden käyttötarkoituksesta ja sisällöstä, mutta pidin suuni supussa ja maltoin kertoa kaikista ruokalajeista vasta sitten kun istuttiin pöydän ääressä valmiina syömään.

Kaikki onnistui ihan hyvin, tosin mustikkakiisseli (ikean puolukkamehuliemeen ja pensasmustikoihin) ei maistunut ollenkaan niin hyvälle, kun olisi maistunut itsetehtyyn mehuliemeen ja oikeilla metsästä kerätyillä mustikoilla. Noo, ei kukaan kuitenkaan rohjennut valittaa vaan kaikki söi urheasti! Syöjinä oli siis mun lisäkseni väkeä Italiasta, Tanskasta, Saksasta ja Itävallasta. Kyllä ne kaikki myös santsasi sekä karjanpaistia, että karjalanpiirakoita! Eli voisi sanoa, että onnistunut ilta oli ja tuntui niin kotoisalle. Tai maistui niin kotoisalle. Pääsispä jo tulemaan takasin Suomeen...!

Päivän agenda

Päivän ohjelma olis tässä!

Taustalla kattilassa porisemassa kananmunat munavoita varten, tulilla myös mustikkakiisseliä varten puolukkamehuliemi.. koneen näytöllä auki äitin lähettämä resepti: karjalanpaisti ilman uunia!

Tänään siis nautitaan suomalaisesta cuisinesta, eikös se Berlusconikin sitä niin kovasti muinoin ihastellut?

Koulua, rantaa, futista ja jäähyväisiä

Moikka taas! Täällä on tosiaan taas kiirettä pitänyt. Ei kuitenkaan kovinkaan paljoa opiskeluiden suhteen, nimittäin niistä on jäljellä enää yksi tentti ja siihenkin on vielä vähän reilu viikko aikaa. Lisäksi kaikki jotka sen kurssin tenttivät jo aiempana tenttipäivänä saivat tosi hyviä numeroita, eli en viitsi ottaa ihan hirveää määrää stressiä ja paineita siihen tenttiin lukemisesta (tai niinhän mää luulin.. tänäänkin oon lukenut koko päivän ja peruin iltamenotkin lukemisen takia...). Tilastotieteethän tosiaan mennä hujahti jo aiemmin lävitse. En tiedä kuinka paljon mun tilastotieteellisellä osaamisella oli vaikutusta asiaan, vai oliko kyse enemmänkin vaan professorin hyvästä sydämestä. Sen kurssin proffa oli muutenkin vähän keskivertoa rennompi. Tässä esimerkki lomakkeesta, joka meidän piti netissä täyttää ilmoittaaksemme, mitä aiomme loppukurssin aikana tehdä.

Minähän valitsin luonnollisesti seuraavat vaihtoehdot:

Kysymykseen: mitä haluat tehdä?
- rekisteröidä arvosanani 1. kesäkuuta... ja elän onnellisena elämäni loppuun saakka!

Kysymykseen: tuletko katsomaan arvioitua tenttiäsi proffan vastaanotolle?
- Öööö.. mikä sua vaivaa, äijä?!?!

Täällä on ollut tosi hyvät kelit männä viikolla, ja onhan sitä pitänyt vähän rannallakin käydä. Vaikka olen kyllä aika huolella aurinkorasvaa ja kerrointa 30 iholleni lätkinyt, niin onnistuin silti kärväyttämään ahterini. Kyllä oli sen jälkeen pari päivää istuminen mukavaa! Perjantai-iltana lähdettiin myös Ostiaan ranta-pippaloihin. Ostiaan, minne aina rannalle suunnataan, on siis puolen tunnin junamatka. Pippaloissa oli ihan mukavaa, mutta ei ne rantabailut olleetkaan missään rannalla, vaan ihan normaalissa baarissa, joten ei se kyllä sen matkan arvoista lystiä ollut.. (varsinkaan takaisinpäin, sanokaa minun sanoneen!)

Uudenlaista vilinää tähän elämään on tuonut myös jalkapallon EM-kisojen alkaminen. Kuten arvata saattaa, niin ne on suhteellisen kova juttu tässä maassa. Täällä on monessa paikassa, ihan ulkosallakin, isoja näyttöjä, mistä pelit näytetään ja niitä voi seurata ulkoilmassa istuskellen.. tai sitten hirveässä ihmismassassa tönöttäen. Lauantaina oltiin kannustamassa Tanska voittoon Hollannista. Se oli kyllä aikamoinen pommi kaikille, myös tanskalaisille itselleen! Italian kisataival ei lähtenyt ihan toivottuun alkuun, kun Espanjan kanssa tuli tasapeli, mutta jospa se siitä vielä.. toivotaan! Että uskaltaa jatkossakin kulkea kaduilla...

Eilen oltiin kiertelemässä tyttöjen kanssa taas yksillä vintagemarkkinoilla, ja oli se vaan outoa, kun osa porukasta puuttui! Ja ei siinä mielessä, että eivät olisi tulleet mukaan, vaan osa kavereista on jo lähtenyt kotiin! Tuntuu ihan usomattomalta, että täällä mukamas oltaisiin oltu jo niin pitkään, että jotkut voi vaan palata kotiin. Sekin tuntuu uskomattomalta, että täällä on tavannut tiettyjä ihmisiä niinkin tiiviisti, mutta nyt ei ihan oikeasti voi vannoa, että näkeekö kaikkia tyyppejä koskaan. Toki noita Pohjoismaalaisia kavereita on aika helppoa treffata, mutta entäs ne jotka asuvat esimerkiksi rapakon takana? Mieliala alkaa olla aika haikea.. tai enemmänkin ristiriitainen. Ei tunnu sille, että malttaa lähteä (tai päästää ketään lähtemään) kotiin, mutta toisaalta ei tunnu sille, että jaksaisi enää olla täälläkään. Ei tee mieli mitään muuta kuin lomailla täällä Roomassa, mutta voi että kun pääsisi jo omaan kotiin! Ei puolitoista kuukautta lisää ole riittävästi, mutta en jaksa odottaa näitä viikkoja, että Joni tulee tänne ja päästään kotiin... miten elämä voi olla näin vaikeaa tällaisessa paikassa? Täällähän on kaikki niin ihanaa!

(paitsi julkinen liikenne)

Äiti ja isi vol. 2

VAROITUS! Tätä blogitekstiä kuvittaa mooonta turistipotrettia!

Nyt on äiti ja isi lähetetty kotimatkalle.. no itseasiassa ne taitavat olla kohta jo kotona asti! Vaikka olikin älyttömän mukavaa saada lomalaisia tänne vieraaksi, niin kyllä se myös voimille otti. Aktiivisen matkaoppaan takia, kröhöm, tämä taisi olla niitä lomia, josta toipumiseen tarvitsee toisen loman.. vietin tänään päivän "toipuen" rannalla, joten eiköhän tässä pian päästä taas arkeen kiinni.. hihi.

Iskän tulo oli tosiaankin lyhyen-suunnittelun-yllätys, mutta oikein mukava sellainen! Majoittumisestakaan ei koitunut ongelmia, kun oltiin varattu kahden hengen hotellihuone ajatuksena, että minä sitten yöpyisin siellä äitin kanssa.. matkalaukkukin oli tosiaan pakattu, mutta eipä sitä sitten tarvinnut mihinkään raahata. Muutaman kerran äiti ja isi kaipailivat jotain, aurinkorasvaa tai mitä milloinkin, niin huomautin vain, että tiedän kyllä sen olevan tarpeen, siksi se on mulla kotona matkalaukussa. No, äitin ja iskän hotellihuone oli ihan kiva. Käsienpesuallas varsinaisen huoneen puollla varmisti sen, ettei kukaan livahda vessakäynnistä pesemättä käsiä! Pieni insidentti sattui wc-pöntön renkaalle, mutta siitäkään ei lisälaskua rapsahtanut!

Hotellin läheltä löytyi myös vakkariksi muodostunut kuppila, "Kaken baari", mistä oli aina hyvä hakea vähän virkistystä ennen ja jälkeen rankan turisteilun.

Paljon ehdittiin kokea ja nähdä äitin ja iskän kanssa. Myös paikallinen parkkeerauskulttuuri kävi äitille ja iskälle nähtävyydestä!

Parina ekana päivänä hoidettiin kaikki tärkeimmät turistijutut, historiallisen keskustan nähtävyydet, Vatikaani ja Colosseum. Minäpä reippaana tyttönä aivot kotiin unohtaneena korkeanpaikankammoisena ehdotin myös vierailua Pietarinkirkon kupoliin. Näkymät oli varmaan ihan kivat, jos ei istunut seinän vieressä itkua tihrustaen. Pakko oli kuitenkin takapuoli nostaa ylös penkistä parin valokuvan verran.. sen jälkeen kun äiti sanoi että joku (kenties norjalainen) turisti kuvasi minua lomavideolleen.

Nyt täytyy rientää, koska maha huutaa ruokaa. Palaillaan!

Äiti ja isi tuli taloon!

Moikkamoi! Pikakuulumisia täältä helteen ja aktiiviloman keskeltä. No niinhän siinä taas pääsi käymään, että jouduin yllätetyksi. Äitin vierailu muuttuikin äitin ja iskän vierailuksi. Tällä kertaa taustalla ei kuitenkaan ollut pitkät juonittelut, vaan alle kahden päivän huijaus. Iskä se ex-tempore päättikin lähteä mukaan Rooman reissuun, joten nyt saan nauttia vanhusten (hihi) seurasta oikein kaksin kappalein.

Tämä aktiiviloma on kyllä ottanut mun voimille oikein kunolla. Näiden kolmen kuukauden aikana olin kerran joutunut heräämään ennen yhdeksää.. silloinkin siksi, että oltiin lähdössä Napolin-reissuun, kröhöm. Nyt on kuitenkin tullut aikaisia herätyksiä jo KOLME lisää..

Mukavaa (ja lämmintä!!) on kuitenkin ollut. Jätskiä on syöty joka päivä (paitsi silloin kun syötiin Rooman parasta tiramisua). On katseltu monumentteja ja kierrelty. Välillä vaan rentouduttu ja lötköilty paikallaankin. Palaillaan kuitenkin enempien kuvien ja yksityiskohtien kanssa sitten kun jaksan käydä läpi kuvia. Tai olla vielä valveilla.. mutta mukavaa on ollut ja vielä pari päivää aikaa on tehdä kaikenlaista!

Toivottavasti ei kuitenkaan rikota vessanpönttöä toiseen kertaan...