Äiti sanoi, että edellinen teksti oli niin surullinen, joten toivotaan, että tästä tulisi vähän iloisempi kirjoitus! Nyt oon siis majoittunut uuteen kämppään, ja jo kaksi yötä on tullut täällä vietettyä. Katu ei ole ehkä sieltä kauneimmasta päästä, mutta alueen pitäisi olla hyvä ja vielä turvallisempi kun entinen naapurusto Piazza Bolognalla (joka sekin on sieltä turvallisimmasta päästä, koska sitä asuttaa lähinnä opiskelijat).
Tämä uusi kämppä on pienempi, mutta paremmassa kunnossa kun edellinen asunto. Tämä on oikeastaan aika sympaattinen. Ja koko kämpän levyinen parvekekin löytyy. Esimerkiksi kylppäri on kuitenkin rempattu ja kaikki toimii (no, melkein kaikki) joten ei valittamista. On muuten aika hassua, että täällä on niin paljon samoja tavaroita, kun edellisessä kämpässä. Samat lautaset, samat lasit, samat ruokailuvälineet, yövalot jne... molemmat kämpät omistaa siis sama rouva, joten sillähän tuo selittyy!
Asumisjärjestelyt täällä uudessa kämpässä ovat kyllä jotain erilaista verrattuna edelliseen opiskelijakomuuniin parin tanskalaisen ja yhden saksalaisen kanssa. Tarkoituksenahan minun oli muuttaa tänne kahden opiskelijatytön kanssa asumaan, toisen kanssa jaettuun makuuhuoneeseen. No, eipä mennyt ihan niinkun Strömsössä!
Molemmat edellä mainutut tytöthän nimittäin oli jo lähteneet kotiin, ja sen sijaan sain kuulla, että täällä huonettani jakamassa on tyttö Singaporesta. Hän oli reissaamassa Barcelonassa, ja tulisi myöhään illalla kotiin sinä päivänä kun muutin. No tulihan hän, oli ollut reissaamassa Euroopassa vierailemassa olevan perheensä kanssa. Siinä sitten esittäydyttiin ja minä kysäisin, että niin kukas muu täällä sitten asuu (yksi makkari vielä vapaana, kerta me jaetaan tuo toinen), johon tämä tyttö vastasi, että "Minun perhe!".
Joten nyt minä jaan tämän asunnon Singaporelaisen perheen kanssa. Makuuhuoneeni jaan perheen tytön ja äidin kanssa! Siis ihan oikeasti. Rehellisyyden nimissä ensin olin jo valmistautumassa valittamaan asiasta vuokraemännälle tai sinne toimistolle, josta tämä kämppä mulle välitettiin, että en mää nyt kyllä ihan tämmöiseen asumisjärjestelyyn ole ilmoittautunut. Kävi kumminkin ilmi, että tällä perheellä on tarkoituksena reissailla aikas paljon, ja he jo eilen lähtivätkin kymmenen päivän Euroopan kierrokselle, jonka jälkeen he ovat täällä kämpillä neljä yötä ja palaavat kotiin Singaporeen.
Päätin sitten, että olkoot. Viittä yötä lukuunottamatta mulla on koko kämppä yksinäni käytössä, ja vuokraa maksan 340 euroa. Eli ihan kohtuullista. Ja sitäpaitsi jos liikaa ahdistaa, silloin kun tämä perhe täällä majailee, niin menen yökylään vaikka Lisalle. En siis tosiaan tarkoita, että kenessäkään näistä perheenjäsenistä olisi mitään vikaa! Päin vastoin, he ovat kaikki niin ystävällisiä ja kohteliaita, että se on mulle liikaa! Vaikka on herttaista, että mää olen kuulemma nyt perheenjäsen, ja perheen äiti laittaa mulle aamiaista ja lounasta ja ja ja, niin on se kumminkin vähän ahdistavaa. Mää haluan olla kuitenkin vastuussa itsestäni, menemisistäni, tulemisistani ja syömisistäni. Arvostan kyllä kaikkea ystävällisyyttä ja vaivannäköä, mutta kyllä se tekee mun olon myös vähän vaivautuneeksi. No, nyt on kuitenkin vielä kymmenen päivää jolloin saan täällä nauttia ylhäisestä yksinäisyydestäni. Voi kyllä olla, että sen jälkeen jo kaipaan ympärilleni muita ihmisiä, kun on tähänkin asti tottunut hulinassa asumaan!
Huomenna Milla tulee vierailulle Roomaan, oon ihan täpinöissäni! Jee!
