Meeenoolippu, meenoolippu!

Tähän väliin muutama sananen julkisesta liikenteestä! Italian kieltä opiskellessani opettajat pitivät aina huolen siitä, että opimme Italiassa hyvinkin tarpeellisen sanan sciopero eli lakko. Olen nyt ollut Roomassa kymmenen päivää, ja huomenna on luvassa ensimmäinen julkisen liikenteen lakko!

Julkinen liikenne täällä on muutenkin... mielenkiintoista. Metro kahden linjansa kanssa (joista toisen varrella onneksi asun!) on super simppeli ja sen hallitsen jo kyllä täysin. Bussireittien tuntemukseni puolestaan on olematon. Onneksi on olemassa nettisivusto, johon voi syöttää kotiosoitteensa ja kohdeosoitteensa ja se ehdottaa sinulle reittejä ja busseja. Ihan täydellinen sekään sivusto ei luonnollisestikaan ole. Itselleni ei ole vielä sattunut suurempia kommelluksia, mutta muutamat muut vaihtarit ovat ajelleet aikamoisia lenkkejä.

Aikataulujahan ei luonnollisesti käytetä, en tiedä onko niitä edes olemassa! Suomessa en ole varmasti kertaakaan lähtenyt bussipysäkille tarkastamatta aikataulua. Täällä en ole kertaakaan lähtenyt bussipysäkille aikataulun tarkastaneena. Busseja kulkee periaatteessa aika tiheään tahtiin, joten pysäkille voi vaan kävellä suoraan. Paikalliset ystävämme kuitenkin kertoivat, että on täysin normaalia, että puoleen tuntiin ei tule yhtään bussia, mutta sen jälkeen tulee kaksi saman linjan bussia peräkkäin ajaen. Kuskit nimittäin haluavat juoda päätepysäkillä yhdessä kahvia! Ensin ajattelin, että tämän on oltava jotain urbaanilegendaa, mutta ei se kyllä ole. Viimeksi tänään odottelin bussipysäkillä jonkun aikaa (ihan kohtuulliset 10 minuuttia tällä kertaa), jonka jälkeen kaksi kappaletta busseja numero 93 kurvasi pysäkille peräkanaa. Uskomatonta!

Kertalippu bussiin, metroon tai ratikkaan (voimassa 75 minuuttia) maksaa yhden euron. Todella kohtuullinen hinta Jyväskylän kertamatkaan, 3,20€, verrattuna. Paikalliset opiskelijat saavat kuukauden bussikortin 18€:lla, mutta me vaihtarit joudutaan maksamaan kuukauden bussilipusta kolme kymppiä... meidän vaihtareiden pitäisi joutua maksamaan kuukauden bussilipusta kolme kymppiä. Jotkut kaverit olivat ostaneet 18 euron lipun, mutta minä kilttinä tyttönä suuntasin tupakkakauppaan ostamaan sitä kolmen kympin lippua. Italiankielinen keskusteluni myyjän kanssa meni suurin piirtein näin:

Kirsi: "Haluaisin ostaa bussilipun, sellaisen opiskelijan kolme kymppiä maksavan kuukauden lipun"

Myyjä: "Tässä tämä 18 euron lippu!"

Kirsi: "Minun pitää ostaa se kolmen kympin lippu, koska olen ulkomaalainen!"

Myyjä: "Sinä ostat tämän 18 euron lipun!"

Kirsi: "Ööööö...."

Myyjä: "Se tekisi 18 euroa!"

Joten sitten minä ostin sen 18 euron lipun. En tiedä häikäisikö loistava italiankielen taitoni (vitsivitsi!) luulemaan myyjää minua paikalliseksi, vai mikä oikein mätti! Mutta nyt kuljen kuukauden sitten väärällä bussilipulla. Jos tarkastaja osuu paikalle ei auta muu kuin esittää tyhmää blondia, joka ei tajua mistään mitään!