Terkkuja lentokentältä!

Iiiiik! Täällä ollaan Milanossa Linaten kentällä ja illalla ennen kasia on jalat taas Suomen kamaralla.. Huiiii...

Laukut painaa 20.3kg ja 20.8kg.. Ei kai ne niistä ylipainomaksua voi ottaa?! Käsimatkaavarat sen sijaan on reilusti muhkremmat, kun mitä Air Baltic sallii.. Mutya mitäs pienistä, kun ei pienetkään meistä.

Otettiin söpö kuvakon meistä, mutta en saa kännyllä sitä liitettyä tähän, harmi. No, eipä tässä muuta, kun palaillaan rajan toisella puolen! Arrivederci!

Terkkuja Mirabilandiasta!

Nää terkut kirjoittelen kyllä oikeasti Milanosta, mutta kerron maanantain kuulumisia vähäsen. Eilen oltiin päivä ilmeisesti Italian isoimmassa huvipuistossa, Mirabilandiassa. Yläasteella tehdyllä Italian reissulla tuli siellä käytyä, ja paikka hyväksi todettua, joten pakkohan sinne oli palata. Kellonympärys vierähti laitteissa pyörien ja huvipuistotunnelmasta nauttien ja oli niiiiiiin hauskaa. Niiiiiiiiiiiiiin hauskaa. Mää rakastan huvipuistoja!

Mirabilandiassa on pari aikas hurjaa laitetta.. Mm. vähän Särkkiksen tornadoa muistuttava, mutta neljän rivissä menevä Katun, joka on mun lemppari kaikista Mirabilandian laitteista. Se menee yli satasta ja korkein pudotud on 50m naama edellä kohti maata, kunnes se kääntyy isoon pää alaspäin kääntyvään silmukkaan. Ja parhaimmillaan kroppaan vaikuttaa neljän G:n voimat kun se siinä vauhdissa kaartaa. Niin pelotavaa, mutta niin hauskaa!

Yksi uusi laite, mitä ei silloin edellisellä visiitillä ollut on vuoristorata nimeltä Ispeed. Se on pelottavin vupristorata missä oon ikinä ollut!! Huiii! Siinä istutaan semmoisissa formulan näköisissä vaunuissa, ja kun se lähtee niin se muuten lähtee! Se kiihtyy nollasta sataan 2.2 sekunnissa! Ja kiitää 60 metrin korkeuteen ja laskee sen hullun jyrkästi alas 120km/h! Sen jälkeen se vielä ajaa erilaisia lenkkejä ja pää alaspäin -silmukoita. Ihan älyttömän pelottavaa, mutta taas oi niin hauskaa!

Päivän paras hetki oli kyllä meidän vikasta kyydistä, Ispeedissa ilta kymmenen aikaan. Oli jo ihan pilkko pimeää ja se kiihdytti täysiä taivasta kohden eikä nähnyt mitään muuta kun kirkkaan tähtitaivaan. Sen korkeimman nousun huipulla oli ehkä kahden sekunnin hetki kun näet sen taivaan ja tiiät että kohta se tähtitaivas näkymä muuttuu sun eessä aukeavaks valaistuks huvipuistoks ennenkuin syöksyt kasvot eellä sataa kahtakymppiä kohti maata. Niin mieletöntä, että jopa mun ainainen rääkyminen pysähtyi noin kahdeks sekunniks hengen haukkomksen ajaks.

Tää pystyttiin todistamaan, sillä jokaisesta kaksikosta otetaan kasvovideota koko ajon ajan. Jep jep. Ja sen voi ostaa muistoksi. Ostettiinhan me tietty meidän ekasta keikasta. Jonin sanoin mun ilme sen startatessa on tuhannen taalan arvoinen. Että terve tuloa kylään ja nauramaan.. Kunhan ensin senruroidaan se, että se meni niin kovaa, että mun toppi putosi päältä. Kröhöm.

Nyt on sitten saatu viettää pari päivää niskat niin jumissa ettei meinaa päätä voida kääntää, kaulan lihakset niin jumissa ettei voi nauraa, haukotella tai aivastaa sekä allit ja reidet mustelmilla. Mutta oli se sen arvoista.

No eipä muuta kuitenkaan tällä kertaa, sillä nyt on käynnissä viimeinen kokonainen päivä Italiassa! Byhyy! Huomenna ei ehdi tehdä muuta kun syödä aamupalaa, tehdä viimeiset pakkaukset ja suunnata lentokentälle. Huii. Jännittää.

10 things I love about Rome

Huh huh! Kellonympärys vierähti huvipuistossa, joten en tosiaan ehtinyt tätä aiemmin julkaisemaan.. Nyt ollaan niin poikki, että käydään unille, jotta jaksetaan aamulla herätä pakkaamaan ja istutaan sitten jo klo 9 junassa matkalla kohti uusia haasteita. Eli Milanoa!

olen muutrn kirkoittanut tän tekstin jo Roomassa, siksi teksti on muodossa "täällä". Esipuheet sikseen ja itse asiaan:

Tämän tekstin otsakkeesta mulle tulee mieleen rakas ystäväni Alma. Otsikko on nimittäin inspiroitunut sen nimisestä elokuvasta, kuin 10 things I hate about you, josta minulle tulee aina Alma mieleen.. ei tosin siksi, että Almaa vihaisin! Tarkoituksena ei kuitenkaan ollut turinoida kavereideni leffamausta, vaan laittaa vähän listalle hassuja asioita, joita rakastan tässä paikassa. Kohdat 1-5 ihan oikeasti, kohdat 6-10 vähän enemmän kieli poskella. Tästä lähtee!

1. Täällä on niiiiin kaunista. Niin kaunista. Sanoinko vielä, että kaunista? Ihan oikeasti, en tiedä onko täällä mitään mikä ei ole kaunista. Ihmiset, kasvit, rauniot, kirkot ja kaikki muut rakennukset, katot, suihkulähteet, puistot, gelateriat, sillat. Ihan oikeasti. Täällä on niin kaunista, että meinaan välillä kuolla kauneusyliannostukseen. Tää paikka on kun tehty mulle, joka rakasta krumeluuria!

2. Supplì. Ah tuo ihana uppopaistettu riisipallo. Ja senhän pitää tietenkin olla al telefono eli (Joni toivoi että lisään tähän selkeyden vuoksi sanan "venyvää") mozzarellaa sisällä - mahdollisimman paljon! Tässä linkki minut joka tilanteessa pelastavalle sivustolle eli Youtubeen, jotta voidaan kaikki nauttia näistä, missä asustimmekin. Aion ihan oikeasti testata noiden tekemistä heti, kun pääsen kotiin.

3. No kaikki muukin ruoka. Pitsa, pasta, jätski. Ja se, että se on niin halpaa. Oi ulkonasyömisen ihana helppous ja tunnelmallisuus italialaisissa pikku ravintoloissa.

4. Ihmiset. Täällä ihmiset voi olla töykeitä, mutta myös niin avuliaita ja ystävällisiä (italialainen ystäväni Eugenio sanoi, että se johtuu vaan siitä, että ne ovat oikeasti töykeitä, mutta tarvittaessa hyviä teeskentelemään). Jos kysyt yhdeltä ihmiseltä neuvoa, kolme muutakin on sinua auttamassa. Minulla on ystävinä niin kohteliaita ja ihania italialaisia. Lisäksi tänne kaupunkiin, tai ainakin Luissin yliopistoon, on valikoituneet ehkä maailman ihanimmat vaihtarit. Pusi pusi kaikille. (Ai niin, eihän ne tätä ymmärrä, paitsi Elisa!)

5. Täällä voi tuntea elävänsä elokuvassa, musikaalissa tai jossain muussa unessa tai unelmassa! Täällä voit tulla iltapäivällä kotiin luennolta, avata ikkunan ja hetken päästä huomata, että meininki kotisi ulkopuolella on tällainen (katso video)! Kuinka siistiä! Sono un italiano, un italiano vero..

6. Tämä nyt on jo suorastaan oletusarvo, mutta kyllä täällä saa tuntea itsensä niin kauniiksi. On se vaan niin mahtavaa, kun minua puhuteltaessa useinmiten käytetty nimitys on bella. Oikeastaan kohta tämä alkaa kääntyä niin päin, että luulen, että minussa on joku vialla jos joku ei nimittele kauniiksi..!

7. Täällä tuntee itsensä hius-guruksi. En enää ole pysynyt edes laskuissa mukana, kuinka monta tyttöä on tullut kysymään minulta, miten ihmeessä ranskalainen letti tehdään! Tässä yhtenäkin päivänä ennen luennon alkua kaksi italialaista tyttöä lähestyi minua sanoen: me ollaan aina ihailtu noita, niin voisitko mitenkään näyttää, että miten semmoinen tehdään? No siinä sitten ennen luennon alkua tempaisin parit ranskikset ihan tuiki tuntematomille tytöille! Kyllä mää vaan osaan!

(Kaiken varalta: kuvan kampaus ei ole ranskanletti!)

8. Täällä tuntee itsensä maantietoneroksi, jopa meikäläisen maantiedolla! On mahtavaa tuntea itsenä älykkääksi kun tämän kaltaisia keskusteluja on käynyt jo useammankin:

Suomalainen: "Olen Skandinaviasta.."

Italialainen: "Aaa, Itävallastako?"

Suomalainen: "No ei ihan..."

tai

Suomalainen: "Olen Skandinaviasta.."

Italialainen: "Aaa, Ranskasta!"

Suomalainen: "No ei ihan..."

9. Vaikkei urheilua tulekaan täällä juuri harrastettua, pysyvät täällä ainakin reisilihakset kunnossa: julkiset vessat ovat nääs niin kuvottavia, ettei missään voi haaveillakkaan pöntölle istumisesta - kyllä siinä könkkiessä saa reidet hyvää treeniä!

10. Kun Roomassa matkustaa julkisilla liikennevälineillä, oppii siihen, ettei ole mihinkään kiire. Ja ettei kaikki ole aina niin justiinsa. Välillä kuskia vaan ei huvita pysähtyä. Tai tulla ollenkaan. Ja välillä nyt vaan eksyy ja ajaa kyytiläisensä kolmen kilometrin päästä siitä pysäkistä, minne ne halusivat jäädä.. "Vähän ajoin harhaan, mutta kohta suuntaan sinne minne halusit jäädä.. [15 minuuttia myöhemmin] .. ohhoh, huomasin justiin, että enhän mää enää sinne päin suuntaakkaan, joten teidän varmaan kannattaa jäädä kyydistä tässä..." ATAC, tulet säilymään sydämessäni ja muistoissani ikuisesti. Tai ainakin sait jopa VR:n näyttämään hyvälle!

Hmm.. olisi ehkä pitänyt laittaa kymppi-kohdan kuvitukseksi kuvia siitä bussikolarista missä olin..?

Terkkuja biitsiltä!

Moikka! Nyt löhöillään hotellissa meren rannalla, Milano Marittimassa, Ravennan edustalla. Ennen kuin hurautettiin junalla Bolognan kautta tänne rantsulle, nautittiin vielä hetki Firenzen maisemista. Lisäksi hypättiin sieltä paikallisjunan kyytiin ja käytiin päivän verran ihmettelemässä Pisan kaupungissa tönöttävää kaltevaa tornia. Tiesittekö muuten, että vaikka kuinka moni muukin tönö Pisassa on vinossa, vaikka yleensä vaan tornin vinous tiedetään? Lyödäänpä tiskiin reissukuvia vähän Pisasta (pakolliset "sormeni-tai-takapuoleni-estää-tätä-kaatumasta" -kuvat) ja Firenzestäkin vielä. Firenzen kuvista bongattavissa mm. yksi erittäin onnellinen (kahden) uuden nahkalaukun omistaja, jee!

Tämän päivän ohjelmaan on kuulunut uima-altaalla auringonottoa ja polskimista, päivänokosia, rantavedessä kävelyä hiljetyneellä hiekkarannalla ja hyvin syömistä. Tällaista sen loman pitää ollakin! Huomenna mennään päiväksi rannalle ja maanantaina seitsämän vuoden odotus päättyy, kun pääsen palaamaan Mirabilandian huvipuistoon. Ei ole kesää ilman huvipuistoa, ja Mirabilandia nyt vaan sattuu olemaan äärimmäisen hyvä sellainen!

No, ei tässä nyt malta sen enempää istua tietokoneen äärellä, joten ihaillaan vielä hetken meidän touhuja täällä biitsillä. Pakolliset minigolffit ja itselaukaisimella otetut pusipusi-kuvat meren ääreltä, olkaa hyvät!

Palaillaan taas asiaan, koitan muistaa käydä vaikka maanantaina julkaisemassa yhden Rooman muistelu jutun tänne blogiin. En muuten ole tosiaan ainut, joka Roomaan kaipaa. Joka päivä on Facebook täynnä vaihtarikavereiden päivityksiä siitä, miten kova ikävä kaikilla on Roomaan, ja miten vaikeaa kotiin on taas kotiutua. Huoh. Mutta nyt ei haikeilla, nyt on vielä vähän vajaan viikon lomaaa!

Terkkuja Firenzestä!

Rooma on nyt jätetty taakse. Vähän mieli olisi haikea, jos sitä uskaltautuisi ajatella, mutta onneksi ei tarvitse, kun nyt on loma! Tai siis.. lomahan mulla on ollut jo pidempään, mutta lomareissua on vieläkin reilu viikko jäljellä. Eilen saavuttiin tänne Firenzeen ja täälläkin on aika ihanaa. Tää tuntuu ihan pikkukylälle Rooman jälkeen, mutta täällä on romanttista, tunnelmallista ja rähjäistä mutta kaunista. Ja kyllähän ne täällä Toscanassa osaavat ruokaakin laittaa.. niin ja tehdä nahkalaukkuja!

Mutta kaikki hyvin ja kaksi onnellista mutta väsynyttä matkalaista täällä pötköttelee hetken hotellilla keräämässä voimia. K-18 sisältöä: Birra Moretti, Bacardi Breezer ja Lontoon olympialaiset (tämä ei enää K-18) antanevat sen verran voimaa, että kohta jaksaa taas lähteä syömään! On tämä elämä niin rankkaa!

Mukavia kesäpäiviä kaikille muillekin, kuulemma siellä Suomessakin tarkenee! (täällä tosiaan tarkenee kertovat nimimerkit suolajälki ja hikirantu)

Massu pullolleen - vinkkipostaus

Minua pyydettiin listaamaan ruokapaikkasuosituksia Roomassa, joten tuumasta toimeen! Nyt täytyy kyllä pahoitella, että kaikista paikoista ei ole kuvia, tai täsmällisiä osoitetietoja (Google auttoi hoitamaan osoite-ongelman pois päiväjärjestyksestä!), mutta parhaani tein. En myöskään voi mennä vannomaan, että nämä ovat kaikkien mieleen, mutta minun suosikkipaikkoja tähän oli takoituskin lsitata, joten niihin on tyytyminen!

Yleisesti vähän ruokapaikoista Roomassa: kuten maalaisjärjellä voikin päätellä, niin suurimpien nähtävyyksien välittömästä läheisyydestä on melko haastavaa löytää paikkoja, joissa hinta ja laatu kohtaavat. Siellä on usein kallista, ja ruoka on ns. turistiruokaa, eli ei välttämättä tuoreista aineksista, itsetehtyä niinkuin hyvissä italialaisissa soisi olevan. Suosittelisin välttämään kaikkia niitä paikkoja, joissa kadulla tönöttävät isot, muoviset, tökerön näköiset, englanninkieliset menut. Myöskään sanat menu turistico eivät varsinaisesti (tosiaan) minua houkutele puoleensa. Jos näet ravintolan, jossa ei ole turisteja, mutta se on täynnä italialaisia, olet luultavasti löytänyt hyvän ravintolan. Jos haluat maksimoida mahdollisuutesi osua hyvään ravintolaan, suosittelen suuntaamaan toispuoljokkee eli Trasteveren kaupunginosaan. Usein miten sinne syömään mennessä ei edes kannata etukäteen päättää minne menee. Sen kun harhailee ja sitten astuu sisään (tai istuu ulos) johonkin kivan näköiseen paikkaan. Ja siis korostettakoon vielä, että varmaan 80% meikäläisen ravintola-illallisista Roomassa on sijoittunut Trastevereen. Ne loput 20% taitavatkin sitten koostua yhdestä muualla sijaitsevasta pizzeriasta.. pian huomaatte, että mulla on vahvoja tunteita sitä kohtaan!

No, höpinät sikseen ja aloitetaan kuitenkin listaamaan niitä meikäläisen hyväksi havaitsemia mestoja!

Apertivot

Momart (Viale XXI Aprile, 19) - tämä on se synttäripostauksessa vilahtanut paikka. Jos on apertivolle menty, niin useinmiten tänne. Äitin ja isin kanssa käytiin myös testaamassa, eivätkä nekään uskaltaneet valittaa. Hintaa apertivolla 10€, sisältäen siis minkä tahansa drinkin (kaikki on super hyviä!) ja buffetin. Paljon erilaisia pasta-juttuja, sekä puu-uunissa asiakkaisen silmien alla paistettua pitsaa. Momartin marinara pitsa on niiin hyvää! Huonoina puolina ainoastaan se, että vaatii melko aikaista paikalle saapumista (mun vakkariaika on ollut 19.30), ja se, ettei tuolla Piazza Bolognan alueella hirveästi turisteille muuta pyörimistä ole.

Freni e Frizoni (Via del Politeama, 4) - täällä on myös tullut useamman kerran pyörähdettyä. Muistaakseni apertivosta drinkin kanssa maksoin 7€, ja hintaan kuului tosiaan buffetti. Jotkut kaverit ovat sanoneet, ettei heidän mielestään ruoka ole hääviä. Minulle kelpaa, mutta kyllä Momart silti meikäläisen apertivo-suosikkina pysyy. Freni e Frizoni sijaitsee Trasteveressa.

Pizzeriat

Formula 1 (Via degli Equi, 11) - Formula 1 on kertakaikkiaan mun lemppari pizzeria Roomassa! Se sijaitsee San Lorenzossa, joka ei ole mitään Rooman viehättävintä (eikä myöskään turvallisinta) naapurustoa, ja sinne yleensä suunnataankin ennemmin nauttimaan nestetankkausta halvoissa ja mukavissa kuppiloissa. Formula 1 on kuitenkin minun ensimmäinen suositus, jos pizzeriaa kysellään. Olen käynyt siellä toosi monta kertaa, ja Jonin kanssa ollaan sinne myös suuntaamassa. Formula 1 on niin peri-italialainen, että se sulattaa meikäläisen sydämen joka kerta. Henkilökunta on niin ystävällistä ja ihanaa, vaikka työtä tehdäänkin välillä aika vauhdikkaalla otteella. Formula 1:ssa on myös hyvät supplìt! Suosittelen testaamaan. Tiramisu-hullut ystäväni vannovat myös Formula 1:n tiramisun nimeen. Tämä ei ole missään nimessä hienostunut ravintola, päin vastoin, mutta sitäkin ihanampi!

Ai Marmi (Viale di Trastevere, 53) - Ai Marmi on kuuleman mukaan myös paikallisten suosiossa. Jonkin verran sinne kyllä näkyy turistejakin eksyneen. Valikoima on simppeli ja koostuu siis Formula 1:n tapaan lähinnä  uppopaistetuista alkupaloista ja perus pitsavalikoimasta. Täällä on myös tosi hyvät supplì al telefonot! Minulla ei ole tästäkään paikasta mitään valittamista, mutta Formula 1 nyt vaan on vienyt sydämeni. Ai Marmi sijaitsee tosiaan siis Trasteveressa, kuten katuosoitteesta fiksuimmat päättelivätkin..

Muut muonat

Spaghetteria l'Archetto (Via dell'Archetto, 26) - tämä on näistä listaamistani paikoista varmaan suurimmassa riskissä saada päällensä turistipaikan leiman. L'Archetto sijaitsee ihan lähellä Fontana di Treviä, joten sinne on helppo osua! Olen lukenut tästä paikasta huonoja arvosteluja, mutta millään omalla käyntikerrallani ei ole mitään valittamista ollut. Jos ei kestä kiireisiä tarjoilijoita, niin joutuu välttämään useimpia Rooman ravintoloista. Kavereiltani olen myös kuullut vain hyviä kokemuksia! Vaikka täältä saa myös pitsaa on paikan erikoisuus kuitenkin se, että listalta löytyy spaghettia kymmenillä erilaisilla kastikkeilla. Siis ihan oikeasti niin monilla, että minä joudun ainakin tehdä niin, että valitsen vain jonkun ruokalistan aukeamista ja päätän, että valitsen nyt täältä jonkun. Muuten valinnanvaikeus on liian suuri! Kokemuksen mukaan hyviä on olleet ainakin all'arrabiata, talon erikoisuus l'archetto, ja hummerispaghetti jos merenelävistä piittaa. Täältä saa myös hyviä bruschettoja, nams!

Sora Margherita (Piazza delle Cinque Scole, 30) - tämä paikka on mainittu blogissakin aiemmin tässä postauksessa. Tämä paikka on tosiaan aikamoinen kokemus - suosittelen klikkaamaan Googlen kuvahakuun johtavaa linkkiä, joka tuossa vanhassa postauksessani on. Huono puoli tässä ravintolassa on se, että sinne on todella vaikeaa saada pöytää. Varaus on tehtävä soittamalla, jos haluaa Sora Margheritassa mussuttaa. Täällä oli herkullista, erittäin tyypillistä roomalaista cacio e pepe pastaa. Paikan erikoisuus on kuitenkin nuo uppopaistetut artisokat! Jos ei Sora Margheritasta pöytää saa, ei peli artisokkien suhteen ole kuitenkaan vielä menetetty! Siinä tapauksessa kannattaa sukeltaa vain rohkeasti Ghetton (vanha juutalaisten kaupunginosa) pienille kujille, ja etsiä joku toinen paikka, josta on mahdollista saada carciofi alla giudia. Ghettossa on muutenkin se hyvä puoli, että se on pullollaan autenttisia italialaisia ravintoloita. Tänne kaupunginosaan eksyy murkinoimaan aikas vähän turisteja.

Ivo a Trastevere (Via di San Francesco a Ripa, 158) - täällä olen syönyt vain pitsaa, mutta pasta-annoksetkin näyttivät tosi hyville! Myös paikan caprese, eli annos tomaattia ja puhvelinmaitomozzarellaa oli herkkua. Tämä on yksi niitä monia ihania Trasteveren paikkoja, joissa tarjoilijat on vauhdissa, pöytäliinat paperia, mutta tunnelma hyvä. (Kirjoitin muuten ensiksi sanan puhveli muotoon buhveli ja kauan kesti, ennenkä keksin mikä siinä on viallam vaikka vähän ooudolta näytti...)

Ai spaghettari (Piazza di San Cosimato, 58) - saatavilla on sekä pastaa että pitsaa, mutta mielestäni parempaankin pitsaa olen saanut, kuin mitä täällä tarjoiltiin. Pastat sen sijaan on erittäin hyviä, ja listoilla on myös paljon Roomalaisia erikoisuuksia! Sijaitsee myös Trasteveressa, mutta hieman kauempana Piazza di Santa Maria in Trasteveren hulinasta..

Vielä vähän yleistä höpötystä.. kuten ehkä huomata saattaa, meikäläisen ruokailut, muutamia spesiaalitilaisuuksia lukuunottamatta koostuvat joko pitsasta tai primistä (pastasta). Secondeja (eli lihoja) lisukkeineen tulee aika harvoin tilailtua. Jos on suurempi nälkä, niin alkuun voi aina napata bruschettan! Yhtään huonoa bruschettaa ei ole vielä minun eteen ravintolassa Roomassa tuotu. Niissä luotankin yleensä klassikkoon, eli tomaattibruschettaan!

Tässä siis joitakin minun kokemuksia ravintoloista Roomassa. Herkkupaikkoihin ei voinut tässä edes perehtyä, sittenhän tässä olisi mennyt ikä ja terveys (melkein meni nytkin!). Toivottavasti tästä on jollekulle hyötyä. Ja jos joku minun suosittelemiani testaa, niin toivottavasti pidätte! Ja jos Formula 1:sta ei pidä, niin ei tarvitse tulla kertomaan.. en kestäisi moista kuulla!

Itsetunnonkohotuspäivä

Kuten Jonillekin eilen sanoin, niin tänään oli viimeinen päivä vapaudessa! Huomenna, eli perjantaina, saan taas pallon jalkaani. Ja ihanan pallon saankin! Jee, puoliltapäivin nähdään ja sitten en vähään aikaan kyllä eroon suostukaan.

Viime päivät on sisältäneet paljon pastaa, pitsaa, gelatoa, supplíta (en oikein tiedä miten tuon suomen kielelle taivuttaisi), yhden uudet rantaläpsyt, liian monia jäähyväisiä, aika monia kyyneleitä, erittäin monia hysteerisiä naurukohtauksia, yhden yökyläilijän, paljon nähtävyyksiä yön hiljaisuudessa, henkeviä juttuja, äärimmäisen huonoja vitsejä, liian vähän yöunia ja yhden setin niin painavia matkalaukkuja, että hauikseen sattuu kun käden suoristaa.

Tänään viimeisenä vaihdon päivänäni (lasken niin, koska huomenna alkaa loma Jonin kanssa!) nautin hyvästä seurasta meren rannalla, sain vähän rusketusta, söin valkosuklaa Magnumin (lemppari jätski-jätski Suomessa, ei kyllä silti gelatoa voita...) ja tiskasin ison kasan tiskejä.

Illalla päätin lähteä vielä hetkeksi pyöriskelemään kaupunkiin ja hengittelemään tämän ihanan kaupungin tunnelmaa. Tarkoituksena oli siis nauttia vielä kerran ylhäisessä yksinäisyydessä Roomasta ja napsia pari valokuvaa. Viimeisen kerran pääsin myös kuuntelemaan italialaisten miesten huuteluita. Niitä ei nimittäin hirveästi miesseurassa enää jaella. Oon jo vitsaillut Jonille, että mitenköhän mää pärjään Suomessa, kun en enää ookkaan kaikkien mielestä kaunis. Itsetunto romahtaa oikein urakalla. Joten naureskelin itseksteni, että tänään mun tunnelmointireissusta tuli oikea itsetunnonkohotusreissu.

Aluksi, kun tänne tulin, se oli ihan hirveää! Että kaikki huuteli ja katsoi (blondi = luonnonoikku), mutta nyt sen on saanut todistaa, että ihan viatonta hölpötystä se on, joten olen päättänyt vaan iloita siitä, jos olen jonkun mielestä bellissima tai beautiful woman. Tai ihan sama, vaikkei ne sitä tarkoittaisi, nykyään otan tuollaiset jutut vastaan ihan hymy huulilla. Kiitoksia sitten vaan!

(Tätäkään kuvaa en ole muuten yhtään muokannut, katsokaa nyt miten ihanaa täällä on!)

Bussipysäkillä aika komeissa maisemissa kasikymppistä odotellessani, sain vielä kerran ilon aihetta. On nimittäin aina niin hauskaa, kun joku tulee kysymään multa tietä jonnekin! Italiaksi! Mää näytän sille, että mää tiedän, ja tiesinhän minä (no, tällä kertaa tiesin kyllä, ettei tähän kohteeseen pääse sisälle kello 21.30). Sitten kävi vielä ilmi, että tämä tietä kysyvä Firenzeläis-herra on ollut vuosia sitten Turun lääkiksessä Erasmus-vaihdossa. Kun mun bussi, tuli se vielä sanoi: "You are such a smiling person that you deserve all the best in the world!"

Kiitos vieras mies ja kiitos Rooma - tänään ette mua paljon onnellisemmaksi olisi voineet tehdä!

(asiaan vaikuttaa kyllä myös huomisen vieras! Jee!)

Ai niin, ja nyt on taas kirjoiteltukin varastoon, joten pitäkäähän blogia silmällä. Juttuja kyllä ilmestyy, vaikka lomalainen tuleekin. Muun muassa tulossa se toivottu juttu mun lemppari ruokapaikoista!

Kerran vielä pojat!

Tää on jo vanhaa kauraa ja valitettavasti Italiaan tuli futiksessa hopeaa. Mutta palataan nyt kerran vielä futisturnauksen aikaisiin tunnelmiin, ja jaetaan vielä pieni maistiainen siitä, miten älytön tunnelma tuolla Circo Massimolla oli pelin alkuhetkillä. Valitettavasti tunnelma lässähti loppua kohden, mutta olin positiivisesti yllättynyt että italialaiset jaksoi kannustaa omiaan ja heiluttaa lippujaan katkeraan loppuun saakka. Muuten, noita videolla näkyviä jättiruutuja oli sillä alueella neljä, jotta kaikki näkivät!

Saksa-pelin traumojen jälkeen pelasin varman päälle ja hankin Italian pelipaidan. Tällä kertaa oli paljon kivempi olla tyhmän saksalaisen sijaan bellissima.

En muuten tiedä voiko pitää paikkaansa, mutta Googlailin italialaisten lehtien sivuille etsimään tietoa, paljonko ihmisiä tuolla Circo Massimolla peliä katsoi ja varovaisin arvio oli 400 000! Että ihan kiva...

Cancello 6

Sunnuntaina mentiin tosiaan rannalle vähän parantelemaan rusketusta. Suunnattiin taas samaan paikkaan, josta on tullut meidän lemppari. Normaalit Ostian rannat on tosi täynnä ja biitsit on muutenkin valtaosin ykityisiä ja seutu lomakylämaista. Viimeiseltä Ostian junapysäkiltä voi kumminkin hypätä bussiin (jossa lukee että suuntana on MERI) ja körötellä noin 10 minuutin matkan i cancelli -rannoille. I cancelli tarkoittaa portteja, ja siellä on seitsemän eri porttia, joista voi pujahtaa ihanille, tosi luonnollisina säilyneille ja ilmaisille rannoille.

Sunnuntaina tuuli jonkin verran, joten rannalle ei läkähtynyt, vaikka olikin tosi kuuma keli. Lisäksi tuuli tarkoitti ihan älytsin siitejä aaltoja. Tämä tyttöhän rakastaa uimista ja erityisesti isoja aaltoja! Suureksi surukseni ne ei kuitenkaan kameralle tallentuneet ollenkaan niin hurjina. Mutta hurjia ne oikeasti oli! Mentiin uimaan ja ihan oikeasti ei taida yhden käden sormet riittää niiden kertojen laskemiseen kun ne aallot pyyhkäisi mukanaan ihan uppisukkeluksiin (onko tuo edes sana?!). Vaikka vettä oli vaan puoleen reiteen ja vaikka kuinka koitettiin ottaa aaltoja hyvin vastaan, silti ne iski välillä niin voimakkaasti että ne kaatoi meidät ja vei mukanaan.

Vähän syvemmälle kun meni, niin oli paljon helpompaa. Siellä ne aallot ei enää sillä tavalla paiskanneet, nosti vaan kivasti ylöspäin! Eli kertakaikkiaan täydellinen juttu lapsenmielisille aikuisille. Valitettavasti lapsukaisille ne aallot ei kyllä oikein olisi sopineet.

(Kristalle tiedoksi: seuraava kuva on ylivalottunut eli ei mun koivet noin valkoset oo!! )

Sitten huristeltiin kotia kohti. Odotettiin täpötäyttä bussia vaikka kuinka kauan. Vaikka joku mies ajoi meidän ohi bussipysäkillä, jarrutti ja peruutti takaisin tarjotakseen kyytiä juna-asemalle. Me oltiin niin hölmistyneitä, että hädin tuskin saatiin sanottua ei kiitos. Todettiin, että melkein olisi kannattanut suostua, kun bussia odotettiin parikymmentä minuuttia ja sittenkin saatiin änkeytyä ääriä myöten täyteen bussiin. No, pelattiin tällä kertaa varman päälle - sen verta nämä tytöt tietää, ettei vieraitten tyyppien kyytiin saa noin vaan hypätä!

Näistä tytöistä puheen ollen.. nyt Lisan kanssa päikkäreille Villa Borgheseen ja sitten illalliselle ja sanomaan heipat Lisalle. Huomenna aikaisin aamulla se hyppää lentokoneeseen ja meidän päivittäiset näkemiset loppuu. Siitä oon kyllä varma, ettei nämä hyvästit ole. Moikat vaan vähäksi aikaa. Saattaa kyllä silti olla, että vähän itken. Saattaa olla, että vähän itkettiin jo tänä aamuna aamupalalla. Ja eilen illalla.

Spoleto

(Doris - if you "read" this: i was not patient enought to wait all the photos to be put in Dropbox so i stole some from facebook!)

Läksiäisiä saa tällä viettää niin monia kuin vai ehtii. Yksi ihana ystävä, Itävaltalainen Doris lähti kotia kohti myös viime lauantaina, mutta onneksi ehdittiin sitä ennen käydä tekemässä vielä yksi ihana päiväretki. Keskiviikkoaamuna oli vuorossa tämän puolen vuoden aikaisin herätys kun kello pärähti soimaan 6.15, ja meitsi ponkaisi ylös. Suihkun ja pukeutumisen jälkeen silmät ristissä hyppäsin metroon, jotta ehtisin Spoletoon vievään junaan.

Spoleto on pieni, vanha kaupunki Umbrian alueella, Perugian maakunnassa n. 125 kilometrin päässä Roomasta pohjoiseen. Meillä ei ollut mitään sen suurempia suunnitelmia kaupungin suhteen. Tarkoituksena oli mennä vaan nauttimaan päivästä ja uusista maisemista ja siinä tavoitteessa kyllä onnistuttiin.

Ihailtiin kukkulalla olevaa linnaa ja katseltiin maisemia sen ympäriltä. Ihmeteltiin vanhaa siltaa, joka on osa vanhaa akveduktia. Ihmeteltiin myös sitä valtavaa metsän määrää, ja myöhemmin selvisikin, että sitä aluetta kutsutaan Italian vihreäksi sydämeksi. Käytiin me myös arkeologisessa museossa ja toteamassa että hehkutetut vanhat teatterin rauniot oli suorastaan minimaaliset. Kuljettiin pienen pieniä kujia ja ihmeteltiin sitä, miten jotkut voi oikeasti elää siellä! Ja ajaa autoa! Säikähdin melkein 20 senttistä kirkkaanvihreää ötökkää ja istuskeltiin puistossa juttelemassa haikeita vaihtoajan päättymisestä.

Kertakaikkiaan siis hyvä reissu ihanan ystävän kanssa viimeisistä yhteisistä hetkistä nauttien. Kaupunkikin oli kiva uusi kokemus, olihan se mukava nähdä, mutta ei se mikään turistirysä tosiaan ole. Joten erittäin sopiva tuommoiseen rentoiluun. Ja tulipahan ruksitettua lisää yksi alue Italiasta valloitetuksi. 20:stä Italian alueesta olen toistaiseksi tsekannut Lazion, Campanian, Toscanan, Umbrian, Veneton ja Emilia-Romagnan. Ennen Suomeen paluuta tulee vielä käytyä myös Lombardiassa, joten tuleville vuosille jää vielä ainakin 13 matkakohdetta!