keskiviikko 8. elokuuta 2012

Terkkuja Mirabilandiasta!

Nää terkut kirjoittelen kyllä oikeasti Milanosta, mutta kerron maanantain kuulumisia vähäsen. Eilen oltiin päivä ilmeisesti Italian isoimmassa huvipuistossa, Mirabilandiassa. Yläasteella tehdyllä Italian reissulla tuli siellä käytyä, ja paikka hyväksi todettua, joten pakkohan sinne oli palata. Kellonympärys vierähti laitteissa pyörien ja huvipuistotunnelmasta nauttien ja oli niiiiiiin hauskaa. Niiiiiiiiiiiiiin hauskaa. Mää rakastan huvipuistoja!

WP_000273

Mirabilandiassa on pari aikas hurjaa laitetta.. Mm. vähän Särkkiksen tornadoa muistuttava, mutta neljän rivissä menevä Katun, joka on mun lemppari kaikista Mirabilandian laitteista. Se menee yli satasta ja korkein pudotud on 50m naama edellä kohti maata, kunnes se kääntyy isoon pää alaspäin kääntyvään silmukkaan. Ja parhaimmillaan kroppaan vaikuttaa neljän G:n voimat kun se siinä vauhdissa kaartaa. Niin pelotavaa, mutta niin hauskaa!

551941_455492961151011_2049089941_n

Yksi uusi laite, mitä ei silloin edellisellä visiitillä ollut on vuoristorata nimeltä Ispeed. Se on pelottavin vupristorata missä oon ikinä ollut!! Huiii! Siinä istutaan semmoisissa formulan näköisissä vaunuissa, ja kun se lähtee niin se muuten lähtee! Se kiihtyy nollasta sataan 2.2 sekunnissa! Ja kiitää 60 metrin korkeuteen ja laskee sen hullun jyrkästi alas 120km/h! Sen jälkeen se vielä ajaa erilaisia lenkkejä ja pää alaspäin -silmukoita. Ihan älyttömän pelottavaa, mutta taas oi niin hauskaa!

WP_000275

Päivän paras hetki oli kyllä meidän vikasta kyydistä, Ispeedissa ilta kymmenen aikaan. Oli jo ihan pilkko pimeää ja se kiihdytti täysiä taivasta kohden eikä nähnyt mitään muuta kun kirkkaan tähtitaivaan. Sen korkeimman nousun huipulla oli ehkä kahden sekunnin hetki kun näet sen taivaan ja tiiät että kohta se tähtitaivas näkymä muuttuu sun eessä aukeavaks valaistuks huvipuistoks ennenkuin syöksyt kasvot eellä sataa kahtakymppiä kohti maata. Niin mieletöntä, että jopa mun ainainen rääkyminen pysähtyi noin kahdeks sekunniks hengen haukkomksen ajaks.

Tää pystyttiin todistamaan, sillä jokaisesta kaksikosta otetaan kasvovideota koko ajon ajan. Jep jep. Ja sen voi ostaa muistoksi. Ostettiinhan me tietty meidän ekasta keikasta. Jonin sanoin mun ilme sen startatessa on tuhannen taalan arvoinen. Että terve tuloa kylään ja nauramaan.. Kunhan ensin senruroidaan se, että se meni niin kovaa, että mun toppi putosi päältä. Kröhöm.

WP_000304

Nyt on sitten saatu viettää pari päivää niskat niin jumissa ettei meinaa päätä voida kääntää, kaulan lihakset niin jumissa ettei voi nauraa, haukotella tai aivastaa sekä allit ja reidet mustelmilla. Mutta oli se sen arvoista.

No eipä muuta kuitenkaan tällä kertaa, sillä nyt on käynnissä viimeinen kokonainen päivä Italiassa! Byhyy! Huomenna ei ehdi tehdä muuta kun syödä aamupalaa, tehdä viimeiset pakkaukset ja suunnata lentokentälle. Huii. Jännittää.

2 kommenttia:

  1. Kai se sitten oli sen väärti, että lihakset on jäykkinä ja mustelmia kropassa! On se vaan yleisesti ottaen kumma, että tollanen on ihmisten mielestä hauskaa - siis kai se hauskuutta on, vaikka kirkuu kitarisat näkyvillä?! Sen tähtitaivaan kauneudun kyllä voi ymmärtää...
    ps. Huomasittehan nimimerkin!

    VastaaPoista
  2. Ciao, täältä taas hikiset terveiset kiitoksien kanssa siitä (toistaiseksi) viimeisestä Rooman kortista! Juu, hellettä piisaa niin paljon, että huomenna on äijä tulossa setvimään ilmastointilaitteiston asennusta (en ymmärrä mitään moisista hommista, mutta äijä meinas vaan asian selviävän). No huomenna nähdään - eihän kukaan kestä yötä päivää lähes 30 astetta.

    No mitä huvipuistoihin tulee, niin meinas tulla jo yrkkä suuhun sitä kertomusta lukiessa. Sukuvika kai toi noihin härveleihin kiintyminen on, koska usein ainakin Katri sai halutessaan köröä isä-Voiton vieressä.

    Ja kuten kaikella hauskalla on joskus loppu, niin se Erasmus-vaihtokin on kohta historiaa. Mutta muista, että kun kerran nuolaisee verta, niin ... Tosin sitten pitemmän aikaan ulkomailla ollessa rupeaa silmät aukeamaan monille epäkohdille, joista joutuvat sen maan kansalaiset, maassa vierailijat tai joskus myös itse kärsimään. Se ei ole ollut ainakaan minulle kiva kokemus, tietysti EU:n aikana hommat ovat parantuneet (oleskeluluvat sun muut ovat pois pelistä).

    Pääasia kuitenkin, että olet hyvin viihtynyt, etkä ollut vollottaen lähdössä heti mamman luokse kotiin (eikä sitä kyllä kehtaisikaan, täytyisi olla tosi hätä!). Tässä yksi kiva juttu sitä huolta ajatellen, että löydätkö tarpeeksi safkaa: työkaverini tytär lihoi 20 kiloa puolen vuoden aikana Etelä-Afrikassa!!!

    Nyt sitten valmistaudutte syssyisiin keleihin ja murjottaviin ihmisiin. Mutta pidäpä huoltaa siitä, että yrität tartuttaa sitä lunkkia elämäntyyliä muihinkin (itse täyty olla tietysti cool, eikä saa turhan takia mökötellä)!

    Kaikkea hyvää jatkossa ja menestystä teille molemmille opinnoissa ja rauhaista totuttelua tavalliseen elämään Jyväskylässä!
    Hyvää matkaa ja terkkuja koti-Suomeen!!!

    VastaaPoista